//Ohje// Kasvitaudit ja tuholaiset

Kasvitaudit ja tuholaiset 

(kuvat tulossa)

Yleisesti

Kasvitautien ja tuholaisten tunnistaminen voi olla hankalaa, ja päälisin puolin oireet voivat muistuttaa toisiaan. Epäselvissä tilanteissa otetaan näytteet ja ne analysoidaan esimerkiksi Ruokaviraston laboratorioissa. Tällöin saadaan varmistettua kasvia vaivaava tauti tai tuholainen ja voidaan valita oikeat toimintatavat ongelman korjaamiseksi.

 Perustana kaikelle on puhdas kasvualusta ja terveet taimet. Erilaiset taudinaiheuttajat ja tuholaiset voivat olla maaperässä vuosia odottamassa sopivia olosuhteita. Viljelykierto ja maanparannuskasvit, esimerkiksi mansikkapellolla, pienentää riskiä uusien taimien saastumiselle. Vioittuneiden taimien käyttöä on vältettävä, koska taimet ovat joko taimistolta tullessaan saastuneita, taikka vaurioituneena otollisia kohteita taudinaiheuttajille. Valitaan mieluiten ei-taantuneita ja vastustuskykyisiä lajeja/lajikkeita.

Hyvän viljelyhygienian avulla voidaan pienentää riskiä taudinaiheuttajien leviämiselle. Ennakoiva torjunta sisältää esimerkiksi tunnelikourujen, kasvihuoneiden, koneiden ja työvälineiden pesun ja desinfioinnin. Otsonilla saadaan helposti ja ympäristöystävällisesti suoritettua desinfiointi joko otsonikaasulla tehtävällä shokkikaasutuksena taikka veden kanssa. Järvenkylän otsonilaitteista ja käytöstä kasvitautien torjunnassa voit lukea tarkemmin tästä linkistä.

Kemiallisessa torjunnassa on pidettävä huolta, että ei käytetä samoja vaikuttavia aineita pitkä aikoja. Riskinä on torjuttavan taudin tai tuholaisen resistentin kasvu, jolloin tulevaisuudessa torjunta vaikeutuu entisestään.

Ankeroisia ja joitain sienitauteja voidaan torjua myös biofumikaatiolla. Tässä menetelmässä lohkolla kasvatetaan viljelykierrossa haluttua kasvia, vaikka keltasinappia, joka juuri ennen tuleentumista murskataan ja sekoitetaan murskattu kasvimassa maaperän pintaosaan ja jyrätään tiiviiksi. Menetelmän maata puhdistava vaikutus perustuu herkästi kaasuuntuviin kasvien hajoamistuotteisiin, jotka ovat myrkyllisiä muille eliöille ja kasveille. Menetelmässä hyödynnetään viljeltävien kasvien luontaisia puolustuskemikaaleja, ja kasvi valitaan torjuttavan taudin mukaan. Esimerkiksi ankeroisille keltasinappi.

Sieni- bakteeri- ja virustaudit

Härmä Podosphaera aphanis (Sphaerotheca macularis) on sieni, joka ottaa ravinteita mansikasta. Marjoissa aiheuttaa epämuodostumia ja kuivapintaisuutta. Värivirheitä marjoissa ja sato kärsii. Uudehkot lajikkeet ovat kestäviä härmää vastaan. Esiintyy eri lajeilla, sietokyky laji/lajikekohtainen.

Oireet: Lehden reunat kiertyvät ylös, pientä punerrusta. Raakileet voivat punertua. Sienirihmastoa lehtien alapinnoilla. 

Leviäminen: Itiöt leviävät ilman välityksellä ja tarttuvat kasviin. Erityisesti nuoret taimet riskialttiita. Viihtyy lämpimässä ja kosteassa, joten tunneliviljelyssä olosuhteet ovat härmälle otolliset.

Torjunta: Käytetään terveitä taimia. Tunneleissa oltava hyvä ilmanvaihto. Torjunta tehtävä ennen kuin rihmasto ehtii tunkeutua solukkoon. Voidaan käyttää kasvinsuojeluaineita tai otsonia. Rikkiä käytetään härmän torjunnassa, ja lannoituksen mukana annettava pii vahvistaa kasvisolukkoa.

Harmaahome Botrytis cinerea on sienitauti, jota esiintyy laajasti kasveilla. Mansikalla yleensä saastuttaa kasvin kukinnan aikana lakastuvien kukkaosien kautta. Marjat homehtuvat sopivissa olosuhteissa, ja home voi levitä saastuneesta marjasta terveisiin. Hometta voi löytyä kaikista kasvin osita.

Oireet: Mädännyttää mansikan raakileita ja kypsiä marjoja. Marjoihin muodostuu harmaata homepintaa. Marja voi olla jo saastunut, mutta näkyviä oireita ei ole vielä havaittavissa poiminnan aikana. Piilevä saastuminen aiheuttaa marjan homehtumisen esimerkiksi varastoinnin tai kuljetuksen aikana.

Leviäminen: Itiöitä on kaikkialla ympäristössä, ja sopivissa olosuhteissa tartuttaa kasvin. Kun lämpötila nousee 10-12°C yli ja kosteus on riittävän korkea (RH yli 93%). Sienirihmasto talvehtii kasviaineksessa ja itiöt vapautuvat taas olosuhteiden ollessa otolliset keväällä.

Torjunta: Lajikkeiden välillä on eroja tautiherkkyyden suhteen. Kasvustojen rehevyys, kukintojen sijainti ja marjojen kovuudesta. Kemiallinen tai biologinen torjunta suoritetaan kukintavaiheessa, saastuneet marjat kerätään pois. Kukinnan aikana torjunta-aineiden ruiskutus eri kukintavaiheissa. Otsonilla voidaan tuhota lepotilassa olevat itiöt, ennen kuin itiöt lähtevät kasvuun. Kasvavaan homeeseen otsoni ei vaikuta.

Mansikantyvimätä Phytophthora cactorum-munasieni on laatutuhooja. Isäntäkasveja on useita. Mansikalla aiheuttaa nahkamätää marjoissa, ja tyvimätää taimissa. Kostea ja lämmin kesä otollinen tyvimädälle, ja usein tappaa kasvuston. Marjat eivät ole elintarvikekelpoisia.

Oireet: Nuoret lehdet muuttuvat sini-vihreäksi. Lehdet lakastuvat, ruskettuvat ja tyvi tummuu. Ylin osa juurakosta ruskettuu ja kasvi, tai osa siitä, lakastuu nopeasti. Marjat ruskeita taikka harmaanruskeita, raakileet kuolevat. Nahkamaisia marjoja ja tämä jälkeen muumioituvat.

Leviäminen: Maassa olevassa vedessä ja myös lisääntyy siinä. Saastuneet taimet voivat olla taudinlevittäjinä seuraavana vuonna. Säilyy maaperässä useita vuosia.

Torjunta: Käytettävä terveitä ja taudinkestäviä lajikkeita. Sairaat kasvit hävitettävä. Ennen istutusta taimien käsittely kasvinsuojeluaineella.

Mansikan juurilaho aiheutuu erilaisten maaperässä olevien sienien (mm. Fusarium, Pythium ja Phytophthora) vaikutuksesta. Juuret vaurioituvat ja kasvi ei saa vettä tai ravinteita, joka johtaa kasvin nuutumiseen.

Oireet: Juuret vioittuvat, tummuvat ja lahoavat. Heikentyneen veden ja ravinteiden saannin vuoksi kasvi heikkenee ja sato kärsii. 

Leviäminen: Maaperästä juurien ja juurien vaurioiden kautta. Esimerkiksi talvivauriot altistavat kasvin taudille. Routivat ja märät maaperät ovat otollisia sienille. Leviää taimien mukana. 

Torjunta: Terve taimiaineisto. Viljelykierto. Taimiaineiston uusinnan ollessa ajankohtainen, tulisi harkita toisen lohkon käyttöä, koska taudinaiheuttajat säilyvät maaperässä.

Punamätä Phytophthora fragariae on mansikan laatutuhooja. Punamätä on kansallisen vieraslajistrategian laji. Havainnot ilmoitetaan vieraslajiportaaliin.

Oireet: Sivujuuret kuolevat ja juuristo muuttuu kaljuksi. Kasvi ei saa vettä tai ravinteita ja kuolee. Juuret sisältä punaiset. Kasvustossa ensin pieniä laikkuja ja lopulta kasvi kuolee. Marjoja voi käyttää elintarvikekäytössä. Tauti ei leviä marjojen välityksellä.

Leviäminen: Esiintyy laajalti Euroopassa, suomessa mansikkatiloilla. Säilyy maaperässä ilman isäntäkasveja jopa 15 vuotta. Sieni tartuttaa juuret maaperässä. Leviää myös taimien, koneiden jne. välityksellä mullan mukana.

Torjunta: Käytetään terveitä taimia ja noudatetaan hyvää viljelyhygieniaa. Työvälineet desinfioitava tartunnan saaneen maaperän muokkauksen jälkeen. Työvälineiden ja koneiden otsonointi.

Kulmiolaikku Xanthomonas fragariae-bakeetri on mansikan laatutuhooja. Suomessa vain satunnaisia havaintoja. Lehtiin muodostuu kuoliolaikkuja, jotka lopulta tappaa lehdet. Sato voi kärsiä pahasti, jos pääsee leviämään Suomessa, koska olosuhteemme ovat otolliset taudille. Kulmiolaikku on kansallisen vieraslajistrategian laji. Havainnot ilmoitetaan vieraslajiportaaliin.

Oireet: Aluksi lehtiin ilmestyy pieniä, vetisiä ja kulmikkaita laikkuja lehden alapinnalle. Laikut laajenevat ja muuttuvat kuoliolaikuiksi, joka voi johtaa lehden kuolemaan.

Leviäminen: Tarttuu vesipisaroiden välityksellä. Lehdistä tauti voi levitä tyviosaan. Päältäkastelu ja sade auttavat leviämisessä, koska roiskeveden mukana bakteeri pääsee leviämään kasvista toiseen.

Torjunta: Käytettävä vain tervettä taimiaineistoa. Taimiston on huolehdittava omavalvonnasta tuotannon yhteydessä. Ei kemiallista torjuntakeinoa.

Mansikan kurttuvirus on mansikan laatutuhooja. Aiheuttaa vahinkoa yhdessä muiden virusten kanssa. Yksin virus ei yleensä aiheuta suurta vahinkoa, vaikutus satoon vaihtelevaa.

Oireet: Lehdissä kalvakoita pistemäisiä alueita. Itsessään ei suurta vahinkoa aiheuttava.

Leviäminen: Lisäysmateriaalin ja mansikkakirvan välityksellä

Torjunta: Terve taimiaineisto ja viljelyhygienia

Mansikanmustalaikku Colletotrichum acutatum kotelosieni on mansikan laatutuhooja. Maailmalla yleinen ja suurta tuhoa aiheuttava tauti. Viihtyy kosteassa ja lämpimässä. Mansikanmustalaikku on kansallisen vieraslajistrategian laji. Havainnot ilmoitetaan vieraslajiportaaliin: https://vieraslajit.fi/

Oireet: Marjoissa vetisiä laikkuja, jotka laajenevat ja peittävät koko marjan. Ruskean marjan päälle kasvaa sienirihmasto. Ilmenee niin raakileissa kuin myös kypsissä marjoissa. Voi myös levitä juuristoon ja aiheuttaa kuoliolaikkuja, ja kasvi kuolee.

Leviäminen: Itiöt leviävät vesiroiskeiden mukana ja itävät kasvin pinnalla. Pinnalle muodostuva rihmasto tunkeutuu kasvin solukkoon ja lisääntyy kasvin sisällä. Laikut ilmaantuvat, kun rihmastoa on kasvanut riittävästi. Itiöt talvehtivat maassa ja voivat säilyä 9kk ajan maaperässä tai kasvijätteen seassa. Saastunut taimimateriaali levittää tautia.

Torjunta: Terve taimiaineisto ja viljelyhygienia. Otsoniveden kanssa voidaan desinfioida koneet ja käytössä olevat työvälineet. Tartunnan saaneet kasvit hävitetään. Liiallinen typpi ja kastelu altistaa tartunnalle. Voidaan käyttää taudille vastustuskykyisiä lajikkeita.

Mansikan piilevä rengaslaikkuvirus on mansikan laatutuhooja. Esiintyy myös tietyillä muilla kasveilla, esimerkiksi herukoilla ja vatukoilla. Euroopassa laajasti esiintyvä tauti, jota on havaittu myös suomessa. 

Oireet: Lehden väri ja muoto muuttuu, ja kasvi nuutuu.

Leviäminen: Lisäysaineiston ja sukkulamatojen mukana

Torjunta: Terve taimiaineisto ja viljelyhygienia. 

Mustikkasyöpä Godronia cassandrae on pensasmustikan laatutuhooja. Sienitauti, joka kuihduttaa versot ja aiheuttaa satotappioita. Mustikkasyöpä on kansallisen vieraslajistrategian laji. Havainnot ilmoitetaan vieraslajiportaaliin: https://vieraslajit.fi/

Oireet: Versoissa kuoliolaikkuja, päät tummuvat. Laikkuihin voi kasvaa sienirihmastoa.

Leviäminen: Vesiroiskeiden ja tuulen mukana.

Torjunta: Ei kemiallista torjuntaa.

Vadelman rengaslaikkuvirus on laatutuhooja, jolla on muitakin isäntäkasveja. Katso mansikan rengaslaikkuvirus.

Oireet: Samankaltaiset kuin mansikalla.

Leviäminen: Lisäysaineiston mukana, sukkulamatojen ja vioitusten kautta. Siemenen mukana.

Torjunta: Terve taimiaineisto ja viljelyhygienia.

Punkit, ankeroiset ym.

Mansikkapunkki Phytonemus pallidus on mansikan tuhoeläin. Kooltaan 0,2-0,25mm pitkä vaalean ruskea ja kiiltävä. Punkit käyttävät ravinnokseen nestettä, jota imevät kasvin lehdistä. Suuri punkkikanta vaurioittaa kasveja ja sato heikkenee. Jotta vauriot kasvissa ovat havaittavissa, on punkkeja oltava lehteä kohti jo kymmeniä.

Oireet: Mansikan lehdet muuttuvat ruskeiksi ja lehdet rypistyvät. Kasvin kasvu ja marjan tuotto pysähtyy tai heikkenee, kun punkkeja on runsaasti. Marjat jäävät pieniksi ja laatu kärsii huomattavasti.

Leviäminen: Punkit munivat avautumattomiin lehtien nuppuihin. Punkit leviävät kasvista toiseen ja esimerkiksi rönsyjen avulla. Punkit talvehtivat syvällä kasvin tyvessä lähellä kasvupistettä. Useita sukupolvia kasvukauden aikana, lisääntyy nopeasti. 

Torjunta: Tärkeää käyttää puhdasta taimimateriaalia ja huolehtia, ettei saastuneelta alalta viedä kasvi- tai maa-ainesta terveelle alalle. Kemiallinen ja biologinen torjunta mahdollista, kunhan tämä tehdään hyvissä ajoin. Myös otsoni tuhoaa punkit. Petopunkkien käyttöä mansikkapunkin torjunnassa suositellaan käytettäväksi heti ensimmäisten oireiden näkyessä ja ennen kukinnan alkua. Petopunkit eivät tuhoa koko yhdyskuntaa, mutta rajoittavat näiden aiheuttamaa tuhoa ja hidastavat/estävät leviämistä. Kemiallista ruiskutusta ei voi käyttää samanaikaisesti petopunkkien kanssa. Pahasti saastuneen kasvuston puhdistaminen ei onnistu, mutta leviämistä tämä estää. Ruiskutus kovalla paineella sadonkorjuun jälkeen, jotta vaikuttava aine saadaan syvälle kasvin tyviosaan.

Mansikka-ankeroinen Aphelenchoides fragariae on mansikan laatutuhooja. Pieni sukkulamato, joka vioittaa imemällä solunestettä joko kasvin pinnalta, tai tunkeutumalla kasvin sisälle. 

Oireet: Vaaleita alueita kasvustossa, lehdet rutistuvat ja kiertyvät. Vioituksia lehdissä, rönsyissä lehvästöissä ja nupuissa. Vauriot vaikuttavat sadon määrään ja laatuun.

Leviäminen: Elää kaikissa kasvin maanpäälisissä osissa. Aikuiset ja toukat selviävät maaperässä 3 vuotta, munat kauemmin. Populaatio lisääntyy nopeasti, useita sukupolvia kasvukauden aikana.

Torjunta: Terve taimiaineisto ja viljelyhygienia. Lohkojen vuoroviljely ja lyhyt kierto. Lämpökäsittely tuhoaa ankeroiset taimista. 10min 46°C vedessä. ((Mansikan viljelyssä käytetyn lohkon vuoroviljelyssä voi käyttää keltasinappia. Kasvusto murskataan, sekoitetaan jyrsimellä maahan ja jyrätään tiiviiksi. Sinapista vapautuu kaasuja, jotka desinfioivat maaperää.

Vattukärsäkäs Anthonomus rubi n. 2,5-3,5mm mittainen kuoriainen, väritys tumman harmaa. Kuoriainen syö nuoriin lehtiin reikiä ja munii nuppuihin. Nuppu vioittuu ja toukka kehittyy nupun sisällä. Esiintyy vadelmalla, karhunvadelmalla ja mansikalla.

Oireet: Reikiä lehdissä, nuput kuihtuvat ja putoavat. Kuoriainen puree kukkaperän yleensä osittain poikki. Putoamattomasta ja auenneesta nupusta voi eroittaa toukan tekemän vioituksen. Heikentää satoa, koska yksi naaras voi munia 100 munaa ja vioittaa nuppuja nopeasti. 

Leviäminen: Talvehtii koteloituneena maassa karikkeen alla. Kuoriutumisen jälkeen aikuinen kuoriainen hakeutuu kasvin luokse, ruokailee ja munii kasviin. Toukka kehittyy silmussa, putoaa maahan silmun mukana ja koteloituu talveksi.

Torjunta: Kemiallinen torjunta. Feromoniansat. Viljellyn alan ympäristöstä kannattaa poistaa villivadelmat.