Viinimarja eli herukka 

”Pohjolan viinirypäle” Ensimmäiset herukkalajikkeet saapuivat suomeen 1700-1800-luvulla. Herukka tunnetaan myös nimellä viinimarja. Perinteisesti herukoita on viljelty kotipuutarhoissa lähinnä omiin tarpeisiin, mutta viljely suuremmassakin mittakaavassa onnistuu hienosti. Poiminta suoritetaan joko käsin tai koneellisesti. 

Herukat ovat herukoiden sukuun kuuluvia karviaisen sukulaisia, joita sekä kasvatetaan, että kasvaa villinä Euroopan ja itäisen Aasian alueilla. Herukoita on markkinoilla erilaisia lajikkeita, eli puna-, musta-, valko- ja viherherukkaa. Lajikkeilla on eroja niin maun ja värin, kuin myös kasvutavan osalta. Tuttujen lajikkeiden rinnalle on jalostettu uusia lajikkeita.

Viherherukka on jalostettu mustaherkusta, mutta tältä puuttuu musta väritys marjoista. Vastaavasti valkoherukka on jalostettu punaherukasta. Herukat ovat itsepölytteisiä, joten pensasmustikan tapaan ristipölytykselle ei ole tarvetta. Useammalla lajikkeella saadaan kuitenkin sato porrastettua ja monipuolisempi valikoima myyntiin.

Herukka pensaista voi käyttää marjojen lisäksi myös lehdet. Ehkäpä kuuluisin tapa lehtien käyttöön on Louhisaaren kartanon mustaherukanlehtijuoma, Marskin sima (yksi marsalkka Mannerheimin lempijuomista.) Mustaherukan kukkia on myös toimitettu kosmetiikkateollisuuden käyttöön. Viinimarjapensas voi kasvaa yli metrin korkeaksi ja metrin leveäksi. Sopiva istutusväli on n.2m.  Herukkapensaat menestyvät koko maassa ja ovat helppoja hoidon suhteen. Ihanteellinen paikka on aurinkoinen syvämultainen ja ravinteikas, joka olisi kosteahko, mutta läpäisevä.  Samoista viinimarjapensaista satoa voi saada jopa yli 15 vuotta.

Kasvuvyöhykkeelle V asti herukat vielä menestyvät, mutta jotkin lajikkeet pärjäävät vielä hieman pohjoisempana. 

Maaperä ja istutus

Herukalle otollisin maa on kevyt, esim. hietamaa, jossa saa olla orgaanista materiaalia riittävästi. Vahva savimaa tai erittäin hyvin vettä läpäisevä hiekkamaa ei ole kasvin vedensaannin tai kasvun kannalta hyvä. Istutus mielellään rinteeseen, tai kohopenkkiin. Tällöin seisova vesi ei tule ongelmaksi. Maan pH tulisi olla 6-6,5, joten happamilla mailla kalkitus perustamisen yhteydessä.

Taimia 3500-4000 kpl / ha. Taimiväli noin 50 cm ja riviväli 4 m. Riviväli mitoitettu konepoimintaa ajatellen, joten pienempikin riviväli on kelvollinen. Istutuksen yhteydessä kalkitus (tarvittaessa), peruslannoitus, tihkukastelulinjojen ja katteen asennus sekä istutusleikkaus. Kate estää rikkakasvien kasvua, lämmittää maata keväällä ja edistää näin kasvua. Käytettävästä materiaalista riippuen, kate joko estää tai heikentää sadeveden Leikkauksesta lisää alempana.

Istutus myöhään syksyllä, tai aikaisin keväällä, jolloin kasvi on lepotilassa. Kasvi aloittaa juurtumisen lämpötilojen noustua riittävästi. Paakkutaimia voi istuttaa milloin vain kasvukauden aikana. Puna- ja valkoherukka istutetaan n.5cm syvemmälle kuin ruukussa ollessaan, musta- ja viherherukka n 10cm syvemmälle.

Herukan lannoitus

Viljelmää perustettaessa maaperään sekoitetaan peruslannoite. Suosittelemme käytettäväksi Mivenan hitaasti ravinteita vapauttavia raelannoitteita. Tästä linkistä pääset tutustumaan Jarvenkylan verkkokaupan lannoiteosioon. Näin kasveille saadaan taattua pitkä ja tasainen ravinteiden saanti. Yleisesti ottaen herukoille sopii paremmin hitaasti ravinteita vapauttava lannoite, kuin nopeasti liukeneva lannoite. Ravinteiden hävikki on pienempi, ja esimerkiksi Öjebyn lakoaminen on vähäisempää kuin nopeasti liukenevilla lannoitteilla. Mivenan raelannoitteet eivät liukene ja huuhtoudu pois kasvin juuristolta sateen ja kasteluveden mukana. Seuraavina vuosina raelannoite annostellaan suoraan juurille. Perustamisvaiheen lannoituksen lisäksi lisälannoitus voidaan antaa tihkuletkuilla kastelun yhteydessä suoraan kasvin saataville. Mivenan hitaasti liukenevien raelannoiteiden kanssa voidaan lisälannoitus antaa kastelun yhteydessä vain tarpeen mukaan, koska raelannoite vapauttaa ravinteita lämmön vaikutuksesta, eivätkä ravinteet liukene sadeveden mukana hukkaan. Herukan kanssa liiallinen typpi aiheuttaa turhaa rehevöitymistä ja lakoamista. 

Herukan leikkuu

Istutusvaiheessa etenkin paljasjuurisille taimille suoritetaan ensimmäinen leikkaus, joka edesauttaa kasvin haaroittumista ja juurtumista. Istutusleikkuu: Terveen silmun yläpuolelta 15-20 cm korkeudelta 1. haaroittumiskohdasta. Vioittuneet versot poistetaan. Öjebyllä leikkaus voi voimistaa lakoamista. Jos istutetaan paakkutaimia, joilla on jo noin 5 vahvaa vartta, leikkausta ei välttämättä tarvitse suorittaa. 

Vanhemmilla pensailla leikkaus nopeuttaa myös haaroittumista ja silmujen kehitystä. Leikkaamalla poistetaan vanhempia ja mahdollisesti kuolleita tai vahingoittuneita oksia. Vuosittain leikataan yhteensä noin kolmasosa oksistosta. Tämä johtaa siihen, että koko kasvi uudistuu kolmen vuoden aikana. Samalla saadaan pensas muotoiltua sopivaksi ja harvennettua turhan tiiviiksi kasvanutta kasvustoa. Myös koneellisesti suoritettava leikkaustapa on käytössä. Tämä on nopea ja tehokas tapa, mutta tällöin pensaan sisempien oksien harvennus sekä vahingoittuneiden ja kuolleiden oksien poisto jää edelleen käsin tehtäväksi. Leikkuuaika aina mieluiten keväällä ennen silmujen aukeamista.

Leikkuu viiniköynnöksen tapaan (terttupoiminta) (tähän lisäksi kuvia esim tuorlasta)

Herukan Cordon leikkaus

Normaalin pensasmaisen muodon sijaan Cordon leikkuulla pyritään ohjaamaan kasvi tuottamaan suuria ja näyttäviä terttuja. Esimerkiksi Hollannissa käytettävässä menetelmässä valitaan 2-4 pystykasvuista versoa, mieluiten 3, jotka sidotaan vaakaan asennettuun tukilankaan. Cordon-leikkuulla satomäärä jää pienemmäksi, mutta vastaavasti saadaan kerättyä erittäin näyttäviä ja suurikokoisia terttuja. Tertut kasvavat normaalia pidemmäksi, sekä marjakoko että marjojen määrä terttua kohden ovat suuremmat. Suomessa esimerkiksi Livia Piikkiössä on kokeillut tätä leikkuutapaa perinteisen viljelyn yhteydessä.

Kasvatustapoja on erilaisia, mutta seuraavaksi on kuvailtuna yksi vaihtoehto. Ensin kasvatetaan muutama pystyverso, ja tässä kohtaa reilu typpilannoitus on suotavaa. Tarkoitus on saada versot kasvamaan voimakkaasti riittävän pitkiksi, 1,8-2 m. Kukat poistetaan 1. vuonna, koska pyritään kasvattamaan vain versoja. Verson päästä leikataan vuosittain muutaman silmun verran pois, jotta haaroittuminen olisi mahdollisimman tehokasta.  Alkuvaiheessa versot vaativat lisätukea, lopulta riittää vain vaakaan asennettuihin lankoihin sidonta. Valitaan kolme vahvinta versoa ja loput leikataan alas. Aluksi sivuversoja jätetään vain muutamia per pääverso, määrää lisätään vuosittain. Sivuversoja typistetään kesällä ja leikataan sadon jälkeen lyhyiksi (n. 1,5 cm). Uusia sivuversoja jätetään eri korkeuksiin. Pääversojen tyvestä poistetaan kaikki versot noin puoleen metriin asti. Kuolleet tai vioittuneet pääversot leikataan alas ja kasvatetaan uusi tilalle tyvestä.

Taimiväli esim. n. 80 cm, riviväli 3 m. 

Tekstin tai sen osan kopiominen ilman Jarvenkyla Oy:n lupaa kielletty.