Mistä voi hankkia mehiläisiä tai oman mehiläispesän?
Pesäkalustoa tai oman mehiläispesän voi ostaa toiselta tarhaajalta tai niitä voi rakentaa myös itse. Uusia pesätarvikkeita voi ostaa alan liikkeistä, kuten meiltä Jarvenkylasta. Mehiläispesä myydään tavallisesti kokonaisuutena, johon kuuluu itse mehiläisyhdyskunta ja pesä – sisältäen pohjan, katon sekä 1-3 pesälaatikkoa. Pesien hinnat vaihtelevat n. 250-500 euron välillä. Pesiä on parhaiten tarjolla keväisin ja juhannuksen jälkeen. Parveiluaikana eli juuri juhannuksen jälkeisinä viikkoina tarjolla on myös jaokkeita, jotka on muodostettu olemassa olevista vahvoista mehiläisyhdyskunnista. Suomen Mehiläishoitajain liiton paikallisosaston jäsenenä saat kätevästi tietoa myytävänä olevista pesistä.
Jaokkeita muodostamalla voit itsekin kasvattaa pesämäärääsi
kuten haluat ja sitä varten tarvitset lisää pesäkalustoa. Keväästä alkaen ja
koko kesän ajan on muutenkin tarpeen pitää varalla ylimääräisiä pesälaatikoita
ja kehiä, joita lisätään tarpeen mukaan antamaan mehiläisille lisätilaa yksilömäärän
kasvaessa.
Huolehdi, että kaikki ostamasi pesät on tarkastettu EKM:n
eli esikotelomädän varalta. Näytteenotto on myyjän velvollisuus!
Mitä eroja mehiläispesissä on?
Mehiläispesiä on markkinoilla useita eri malleja ja eri
valmistajien tuotteina. Lisäksi yleisesti käytetyt pesätyypit ja -materiaali voivat
vaihdella maittain ja tarhaajittain. Pääosin pesät valmistetaan puusta,
styroksista (ns. kevytpesä) tai muovista. Hunajan luomutuotannossa vain luonnolliset
pesämateriaalit ovat sallittuja.
Luonnossa mehiläiset rakentavat pesänsä useimmiten onttoon
puunrunkoon, joskus kallionkoloihin tai luoliin ja jotkut villimehiläislajit
rakentavat pesänsä maan alle. Mehiläistarhausta varten kehitetyissä ja rakennetuissa
pesämalleissa pyritään mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon mehiläisten lajityypillinen
käyttäytyminen sekä tarhaukseen liittyvien toimenpiteiden helppous ja
yhdistämään sekä mehiläisten että tarhaajan tarpeet.
Mehiläistarhauksessa yleisimmin käytetyt pesätyypit ovat Langstroth-pesä,
Warré-pesä ja allaspesä eli Top-bar-pesä. Lisäksi moderneihin pesätyyppeihin lukeutuu
Flow-tyyppinen pesä, josta hunajaa voi kerätä valuttamalla sitä suoraan
pesästä.
Langstroth-pesissä käytetään tyypillisesti valmiiksi vahoitettuja,
puisia tai muovisia kehiä, joihin mehiläiset rakentavat kennoston. Warré-pesä
ja allaspesät ovat ns. ylälistapesiä, joissa mehiläiset saavat rakentaa
kennoston vapaasti laatikon yläreunaan asetetun listan alle. Myös
Langstroth-pesissä on mahdollista käyttää pelkkiä ylälistoja. Jarvenkylan
valikoimissa on vahoittamattomat, langoitetut puukehät sekä muovikehät. Vahapohjukkeita
kehien vahoitukseen on myynnissä erikseen.
Langstroth-pesän matalammasta versiosta käytetään Suomessa nimitystä Farrar (muualla usein esim. ¾ Langstroth). Farrar-pesä on pohja-alaltaan samankokoinen, joten Langstroth- ja Farrar-pesissä voidaan käyttää samoja pohja- sekä kattorakenteita. Myös kumpaakin laatikkokokoa voidaan käyttää samassa pesässä samanaikaisesti. Farrar-pesälaatikot ja -kehät ovat siis matalampia ja sen vuoksi täyteen rakennettuina myös kevyempiä ja helpompia käsitellä, minkä vuoksi moni tarhaaja kokee niiden käytön mielekkäämmäksi. Jarvenkylan valikoiman pesälaatikot on valmiiksi kasattuja. Markkinoilla on myös itse kasattavia laatikoita.
Mistä osista mehiläispesä koostuu?
Mehiläispesän osat alhaalta ylöspäin:
- Pesän pohja: Pohjassa sijaitsee yleensä lentoaukko. Styrox-pesien pohjassa on monesti metallinen hiiriverkko, joka toimii samalla pesän
tuuletuskanavana.
- Pesälaatikot ja kehät: 1 standardikokoiseen Langstroth- tai Farrar-pesälaatikkoon menee 10 kehää. Laatikoita kehineen on yhdessä pesässä oltava vähintään 1 kpl Langstroth-laatikkoa tai 2 kpl Farrar-laatikkoa. Laatikoita lisätään pesään kesän aikana mehiläisten määrän kasvaessa.
- Pesän katto: Ylimmän pesälaatikon päällä, katon alla on kattopleksi,
joka voi olla reiällinen tai reiätön. Jos pesässä on verkkopohja, käytetään
reiätöntä. Jos taas pohja on umpinainen, esim. puupesä, tällöin tuuletus
järjestettävä yläkautta eli reiällinen pleksi. Puisen mehiläispesän katon alla
on hyvä olla tilaa lisäeristykselle talvea varten.
Uudet mehiläispesät (ilman yhdyskuntaa) myydään ilman kehiä,
joten ne on hankittava erikseen. Jos pesäkokonaisuuteen ei kuulu varroa-levyä, jonka
avulla voi tarkkailla punkkitilannetta pesässä, voi sen hankkia erillisenä. Jarvenkylan
myymiin kevytpesiin kuuluu sekä hiiriverkko että varroa-levy.
Puupesiin on tarjolla sivuille kiinnitettäviä pesäkahvoja laatikoiden
nostoa helpottamaan. Hoitotoimenpiteitä helpottamaan saatavilla on
kehätelineitä, joille voi laskea kehät tarkastuksen ajaksi.
Hunajan keruuta varten tarpeen on myös sulkuristikko, jolla
estetään kuningattaren pääsy hunajaosastoihin munimaan sekä mehiläispako, jolla
ohjataan mehiläiset pois hunajaosastoista ennen sadon korjuuta.
Mihin mehiläispesät / -tarha kannattaa sijoittaa?
Mehiläistarha kannattaa sijoittaa paikkaan, jonka läheltä
löytyy riittävästi mesikasveja ainakin 3 km säteellä, koko kesän ajan. Mehiläisille
erinomaisesti kelpaavia kasveja ovat esim. voikukka ja vadelma. Suotuisa paikka
on suojaisa ja lämmin, erityisesti kylmältä pohjoistuulelta suojattu. Erinomaisia
sijainteja ovat esim. metsäiset pellonreunat, etelärinteet tai ladon seinusta. Lentoaukko
kannattaa sijoittaa aina etelän suuntaan. Hunaja ja mehiläiset voivat houkutella
pesille myös kutsumattomia vieraita, joten pesä tulee suojata esim. muurahaisilta,
jyrsijöiltä, tikoilta ja karhuilta. Pesä kannattaa vähintään nostaa irti maasta
esimerkiksi jalustalle tms.
Suosituksen mukaan lähimpään mehiläistarhaan tulisi olla
vähintään 3 km etäisyys, jolla ehkäistään tautien leviämistä, pesistä varastelua
sekä mehiläisrotujen risteytymistä. Joskus voi kuitenkin olla mahdotonta päästä
selville muiden mehiläistarhaajien tarhapaikoista, sillä julkisia
sijaintitietoja näistä ei ole saatavana. Tarhaajan tulee joka tapauksessa
ilmoittautua Eläintenpitorekisteriin ja ilmoittaa myös tarhan tai tarhojen
pitopaikat. Lisäksi mehiläistarhaaja ilmoittautuu myös aina alkutuottajaksi,
vaikkei hunajaa olisikaan aikomus myydä.
Miten pesäkalustoa ylläpidetään?
Pesä kannattaa maalata ulkopuolelta esim. tavallisella ulkomaalilla,
jotta se kestää paremmin sääolosuhteita. HUOM! Pesän ja sen osien sisäpintoja
ei maalata! Pesät on tapana myös numeroida tai nimetä, mikä helpottaa hoitotoimien
kirjausta ja pesien kunnon seurantaa.
Sadonkorjuun yhteydessä ylimääräiset pesälaatikot eli kerätyt
hunajaosastot poistetaan pesiltä. Hunajaa täynnä olevat kehät lingotaan ja
puhdistetaan vahasta. Tyhjennetty, puinen pesäkalusto ja puukehät, joista vaha
on otettu talteen, voidaan desinfioida ja puhdistaa tohottamalla esim.
kaasupolttimella. Kevyt- eli styrox-pesät voi pestä myrkyttömällä pesuaineella
ja mm. Virkon S on yleisesti pesäkaluston desinfiointiin käytetty aine.
Mehiläisten kasvatus on palkitsevaa puuhaa ja sen voi aloittaa kuka tahansa! Aloita se Jarvenkyla Oy:n verkkokaupasta!
