Mesimarja eli maamuurain (Rubus arcticus)
Mesimarjaa pidetään yhtenä pohjoisen luonnon hienoimmista marjoista.
Mesimarja on arvostettu erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä. Siihen
törmää Suomen metsissä enää harvoin. Maamuurain on monivuotinen ruohokasvi,
joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Parhaita
kasvupaikkoja luonnossa vanhat laidunalueet, kosteat niityt, pientareet,
lehtomaiset kangasmetsät ja purojen varret. Sato on parhaillaan heinäkuun
puolivälistä syyskuun alkuun.
Maan happamuuden suhteen mesimarja ei ole niin tarkka ph.
3,2-6,4 välillä.
Kasvupaikka ei saa olla keväthallanarka, jotta kukinta
onnistuu. vaatii tasaisen kosteuden läpi kasvukauden. Mesimarjalla on hento
kasvutapa, joten mesimarjaviljelykseen varattavalla lohkolla rikkakasvit
torjuttava perusteellisesti ennen viljelmän perustamista.
Liiallinen typpi lisää vegetatiivista kasvua marjomisen
sijaan ja altistaa kasvustoa ja marjoja homeille. Käytännössä on havaittu palaneen karjanlannan sopivan hyvin
mesimarjan lannoitukseen monivuotisen lannoitusvaikutuksen ja maata parantavien
ominaisuuksien vuoksi. Suositeltava annos on 300 – 400 kg lantaa/aari.
Käytettäessä keinolannoitetta annos voisi olla lannoitteesta,
istutustiheydestä ja pellon ominaisuuksista riippuen 2 – 4 kg/aari
hivenravinteita sisältävää vähätyppistä puutarhan täyslannoitetta.
Ensimmäisenä vuonna mesimarjasato jää vähäiseksi mesimarjan
kasvattaessa pääosin juurta ja versoa. Keskimääräinen satotaso vaihtelee
100-300 g/m2.
Mesimarjan pääkukinta on kesäkuussa, jonka jälkeen tulee
lyhyt tauko, jonka jälkeen kukinta taas jatkuu aina syksyyn saakka. Marjat
kypsyvät noin 5 – 6 viikon kuluttua kukinnasta. Pääsato valmistuu heinäkuun
lopulla. Marjat tulee poimia vasta, kun ne ovat täysin kypsiä, eli yleensä
hiukan kiiltäviä ja pehmeähköjä ja niiden aromi on täysin kehittynyt. Marja
kerätään kantoineen.
