Marjasinikuusama: Lonicera caerulea

Marjasinikuusama tunnetaan myös nimillä hunajamarja, haskap, makeasinikuusama. Sinikuusamasta jalostettu syötävä ja myrkytön lajike. Erittäin arvostettu terveysmarja Aasiassa. Varsinkin Japanissa, jossa sitä on alkujaan viljelty Ainu alkuperäiskansan toimesta. Japanissa sitä on kutsuttu ”Ikuisen nuoruuden marjaksi” oletettavasti, koska marja sisältää runsaasti A-, B- ja C- vitamiineja, ja kaksi kertaa enemmän antioksidantteja, kuin mustikka. EU salli marjasinikuusaman myynnin elintarvikkeena vasta vuoden 2018 joulukuussa, jonka vuoksi kyseistä marjaa ei ole aiemmin viljelty Suomessa.

Kasvi on puuvartinen pensas, jonka marjat ovat pitkulaisia, hieman erikoisen mallisia ja mustikan värisiä. Varsin pystykasvuinen, mutta lajikkeiden välisiä eroja on korkeudessa ja leveydessä, muistuttaa pensasmustikkaa. Hunajamarjat ovat helppohoitoisia, eivätkä ne ole erityisen vaativia kasvupaikan suhteen, mutta viihtyvät parhaiten hieman happamassa maassa. Kasvi viihtyy aurinkoisella paikalla. Mitä enemmän aurinkoa sen makeammat ja isommat marjat. Kestää hyvin talvipakkasia (jopa-40°C), myöskään pensaan kukinta ei palellu kovin helposti. Kukinto kestää n-7°C pakkasen. Marjasinikuusamat ovat itsepölyteisiä, mutta kahden tai useamman eri lajikkeen istutusta toistensa läheisyyteen suositellaan, koska ristipölytys takaa runsaamman sadon ja paremman marjan laadun. Paras satoikä saavutetaan n.4-5 vuoden iässä, mutta jo istutusvuonna saattaa saada jonkin verran satoa. Satoa saa pensaista pitkään, jopa 30 vuoden ajan.

Tämä kestävä ja helppohoitoinen, terveellisiä marjoja tuottava kasvi tunnetaan myös nimillä haskap, hunajamarja, makeasinikuusama. Kasvi on puuvartinen pensas, jonka marjat ovat pitkulaisia, hieman erikoisen mallisia ja mustikan värisiä. Varsin pystykasvuinen, mutta lajikkeiden välisiä eroja on korkeudessa ja leveydessä, muistuttaa pensasmustikkaa. Pääosin 100-200 cm korkeita, ja jopa 150 cm leveitä. Marjat ovat erittäin terveellisiä ja maku on erinomainen. Suomessa vielä varsin tuntematon kasvi, mutta pikkuhiljaa yleistymässä. Alun perin lähtöisin Siperiasta ja Japanista, ja jalostustyön ansiosta marjojen makua on saatu makeammaksi kuin luonnonkantaisilla lajikkeilla. Jalostusta Kanadassa ja Puolassa.

Kasvupaikka

Viihtyy aurinkoisella ja humuspitoisella hyvin vettä läpäisevällä maalla. Puolivarjoinen paikka on myös sopiva. PH mieluiten 5,5-6,0 välillä. Kasvi pärjää myös kovemmalla savimaalla, tai pH:n ollessa korkeampi. Tällöin kasvu tai sato ei ole paras mahdollinen. Taimiväli n. 1-1,5 m ja riviväli 3-4 m konepoiminnassa, käsin poiminnassa 2-3 m. Viihtyy myös kosteassa maassa, mutta ei liian märässä. Kastelu suoritetaan mieluummin harvemmin, mutta suurella vesimäärällä. Vähäinen kastelu saa juuret kasvamaan lähellä maanpintaa, jolloin riskit vaurioille lisääntyvät. Ensimmäiset vuodet kastelu todella tärkeää, jotta kasvi juurtuu kunnolla ja kasvu ei häiriinny.

Talvenkestävyys

Koska kasvi on peräisin Siperian perukoilta, kestää se erittäin hyvin pakkasta, ja soveltuu näin myös pohjoisiin oloihin. Suuri etu tulee myös kukintojen pakkasenkestosta. Kukat kestävät hallaa hyvin, jotkin lajikkeet jopa -8 °C asti. ’Wojtek’-lajike on erityisen kestävä kovissa pakkasissa (-45 °C asti).

Kukinta ja leikkaus

Yleensä kukinta touko- kesäkuussa (esim. ’Aurora’, ’Honeybee’), ja toisilla lajikkeilla hieman aikaisemmin (’Wojtek’). Kuten jo mainittu, kukinnot kestävät hyvin hallaa jopa -8 °C asti. Pensasta karsitaan aikaisin keväällä, jolloin kasvustosta harvennetaan enintään 25 % vanhoja kuivia oksia. Kasvi saa tällöin paremmin valoa, ja kasvi pyrkii kasvattamaan uusia satovarsia.

Pölytys

Kuten pensasmustikka, myös marjasinikuusama vaatii ristipölytyksen. Mieluiten istutetaan kahta tai kolmea eri lajiketta vuorotellen, jotta ristipölytys varmistetaan. Esimerkiksi ’Aurora’-lajike toimii pölyttäjänä muille lajikkeille erittäin hyvin. Ristipölytyksen ohella kimalaisten tai mehiläisten käyttö on ehdottoman tärkeää, jotta varmistetaan hyvä satotaso.

Sato

Marjat ovat n. 2-3 cm pitkiä, ulkomuodoltaan erikoisia, pitkulaisen ovaalin muotoisia. Väri muistuttaa mustikkaa. Maku vaihtelee lajikkeiden välillä, mutta yleisesti makeita, hieman happamia, omalaatuinen maku. Satoa yhdestä pensaasta on mahdollista saada noin 5 kg, lajikkeesta riippuen. Vuoden ikäiseen puuvartiseen haaraan muodostuu hieman marjoja, 3 vuoden ikäinen pensas tuottaa jo kohtuullisesti ja 5 vuodesta eteenpäin täysi sato. Myytävät kaksivuotiaat taimet ovat 3l ruukuissa. Kypsyessään marjan väri muistuttaa mustikkaa, mutta tästä kestää vielä noin 10 päivää, jotta marjat ovat oikeasti kypsiä poimittavaksi. Sato heinä-elokuussa. Kypsyttyään jotkin marjat putoavat maahan. Kerätään joko käsin, ravistamalla pensasta, tai koneellisesti.

Lannoitus

Istutuksen yhteydessä sekä kasvukauden alussa peruslannoitus, esimerkiksi Mivena Field-Cote marjoille. Lisälannoitus kastelulannoitteilla kasvuvaiheen mukaan. PH mieluiten 5,5-6.0 välillä. Liian matala tai korkea pH vaikeuttaa kasvin ravinteiden saantia.

Kasvitaudit ja tuholaiset

Härmä on käytännössä ainoa kasvitauti, joka vaikuttaa kasviin sopivissa olosuhteissa. Haskapilla ei myöskään ole erityisiä tuholaisia, joista pitäisi huolehtia. Suurin ongelma kypsien marjojen kanssa ovat linnut ja peurat voivat syödä taimet. Jarvenkylalta tilaat kasvien ja marjojen suojaksi toimivat karkotteet ja suojaverkot tai aitaustarvikkeet.

Tekstin tai sen osan kopioiminen ilman Jarvenkyla Oy:n lupaa kielletty.