Karviainen: Ribes uva-crispa
Suomeen ”herrojen herkku” Karviaismarja tuotiin 1600-luvun
lopulla, jolloin sen viljely oli erittäin suosittua koko Euroopassa. Karviaishärmä
oli 1900-luvulla karviaisella esiintyvä vaikea sienitauti, joka heikensi
merkittävästi karviaisen viljelyn suosiota. Taudin pelättiin lopettavan
karviaisen viljelyn kokonaan Suomesta.. Kestävien lajikkeiden jalostuksella
karviaishärmä saatiin kuitenkin kukistettua. Suomessa kehitetyt ja samalla
Suomessa yleisimmät viljellyt lajikkeet ovat Hinnonmäen keltainen ja Lepaan
punainen, joista Lepaan punaista voi tavata ulkomailla asti. Lajista
kehitettiin kelta-, puna-, valko-, ja vihreämarjaisia lajikkeita. Vaikka
karviainen kuuluukin herukoiden heimoon, on se hieman erilainen, kuin
sukulaisensa musta-, puna- ja valkoherukat. Karviaiset ovat isoja, eivätkä ne
esiinny tertuissa toisin kuin herukkasukulaisensa. Karviaiset ovat isoja
yksittäisiä marjoja. Karviainen on 0,5-1 metriä korkea pensas, jonka varret
ovat piikikkäät ja lehdet melko pienet. Karviainen on kestävä ja pitkäikäinen,
mutta hidaskasvuinen.
Kasvuolosuhteet: Karviainen on vaativa kasvupaikan
suhteen. Maan tulee olla kuohkea, syvämultainen, ravinteikas ja läpäisevä.
Jäykkä savimaa voi aiheuttaa kitukasvuisuutta ja näin ollen herkistää
kasvitaudeille. Liian hiekkapitoisessa maassa taas marjat saattavat varista
raakoina. Savi- tai hiekkamaillekkin karviaisen voi istuttaa mutta kasvualustaa
kannattaa parantaa esim. kompostilla tai turpeella. Jos on kyseessä savimaa
niin kannattaa lisätä myös soraa tai hiekkaa, jotta juuret saavat riittävästi
happea ja ravinteita. Karviainen viihtyy parhaiten aurinkoisella tai
puolivarjoisella paikalla hieman happamassa maassa (pH6-6,5) on ihanteellinen.
Paras istutusaika on keväällä tai syksyllä. Pensaiden taimiväli 1,2-1,5m ja
riviväliksi 2m. Istuta taimet hieman n. 5cm syvemmälle, kuin ne ovat astiassaan
tämä auttaa pensasta haaroittumaan. Kastelu säännöllisesti etenkin kuivina
kausina ja ensimmäisen kasvukauden aikana, kun taimet on istutettu.
Lannoitus: Keväällä karviaisen lannoittamiseen voi
käyttää marjakasveille sopivia yleis lannoitteita.
Ja syyslannoitteita voi antaa elokuun alkupuolella. Istutus vuonna ja sen jälkeisenä
kesänä on huolehdittava säännöllisestä kastelusta.
Leikkaus: Karviainen ei vaadi voimakasta leikkausta
ja leikkaaminen aloitetaan vasta muutama vuosi istutuksen jälkeen. Keväisin
ennen nestekierron alkua poistetaan vaurioituneet, kuolleet ja lamoavat oksat.
Pensaasta voidaan poistaa 2-3 vanhaa, huonosti satoa tekevää oksaa joka toinen
vuosi ja annetaan kasvaa saman verran versoja tilalle. Tähän malliin jatketaan
poistamalla vanhimpia versoja parin vuoden välein. Tavoitteena olisi, että
karviaispensaassa olisi aina 20-25 eri-ikäistä versoa, joista suurin osa
tuottaa satoa. Vanhat ja suurikokoiset
pensaat voivat tarvita tuentaa.
Rikkakasvit: Karviaisella on hyvin pienet lehdet,
joten ne eivät varjosta juuristoaluetta, niin rikkakasvit saattavat vallata karviaispensaan.
Rikkakasvit kitketään istutusvaiheessa. Ja kun pensas on istutettu sen juurelle
kannattaa levittää kuorikatetta. Kate pitää rikkaruohot aisoissa. Joka kevät
kannattaa lisätä hieman kuorikatetta pensaille, jos rikkaruohot valtaavat
kasvualustan niin karviaispensaan silmut eivät välttämättä saa tarpeeksi valoa
ja kasvu hidastuu tai loppuu kokonaan.
Karviainen on talven kestävä, mutta nuoria taimia kannattaa
suojata jyrsijöiltä ja kovimmilta pakkasilta esimerkiksi lumella tai talvisuojahupulla. Karviainen kukkii touko-kesäkuussa
ja marjat kypsyvät heinä-elokuussa hieman lajikkeesta riippuen. Sadonkorjuussa
kannattaa ottaa huomioon, että marjat jatkavat kypsymistä vielä poiminnan
jälkeen, joten ne kannattaa kerätä hieman raakoina ja napakoina.
