Näistä tuotteista vastaa:
Hanne Lehtonen
050 571 7333
hanne.lehtonen@jarvenkyla.fi
Meiltä löytyy myös luonnonkantaisia kotimaisia taimia eli
jalostamattomia kantoja, luonnon kasveista.
Luonnonkantaiset kasvit ovat luonnonmukaisesti kasvavia tai
luonnosta peräisin olevia kasveja, joita ei ole jalostettu tai risteytetty.
Ne ovat osa alkuperäistä ekosysteemiä ja usein sopeutuneet
hyvin paikallisiin kasvuolosuhteisiin. Luonnonkantaiset kasvit ovat evoluution
myötä sopeutuneet paikallisiin ilmasto- ja maaperäolosuhteisiin, joten ne
kestävät usein paremmin paikallisia sääolosuhteita, kuten talven pakkasia tai
kuivia jaksoja.
Suomessa luonnonkantaisia kasveja käytetään esimerkiksi
luonnonhoidossa, perinnemaisemien ylläpidossa sekä maisemointiprojekteissa. Ne
ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta tukevat maaperän terveyttä ja tarjoamalla
ravintoa ja elinympäristöä hyönteisille, linnuille ja muille eläimille.
Luonnonkantaiset kasvit eivät yleensä tarvitse paljon hoitoa, kuten kastelua
tai lannoitusta, mikä tekee niistä ekologisesti kestävän vaihtoehdon.
Meidän valikoimassa on puolukkaa, mustikkaa,
pohjanvariksenmarjaa, juolukkaa ja sianpuolukkaa.
Puolukka kasvaa luonnonvaraisena koko maassa puolukka
on metsiemme aluskasvillisuuden yleisin varpu. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa
ja satoa on kerättävissä elokuun lopulta lokakuun alkuun. Kasvualustan tulee
olla läpäisevä, turvepitoinen ja hapan ph n.5,5. Ennen istutusta kitke kaikki
rikkaruohot ja kastele taimet. Taimet istutetaan 30-40cm välein. Puolukka
kasvaa karuilla ja ravinneköyhillä kasvupaikoilla, joten sitä ei yleensä
tarvitse lannoittaa ja ravinteiden tarve on vähäinen. Puolukka leviää ajan
myötä sen maanalaisten juurirönsyjen avulla, se sopiikin hyvin myös
maanpeitekasviksi. Ne pärjäävät ilman lannoitusta eikä puolukoissa suuremmin
esiinny hyönteistuhoja. Puolukan versot kasvavat täyteen mittaansa 4-6
vuodessa, minkä jälkeen ne alkavat ikääntyä. Nopea tapa levittää viljelmää ja saada
viljelmä parhaiten uusiutumaan on sellainen, että leikkaa versoston
säännöllisin väliajoin matalaksi, jolloin se versoo enemmän ja tekee maavartta
ja leviää suuremmalle alueelle. Alasleikatun
puolukkakasvuston maanalainen juurakko tuottaa paljon uusia voimakkaita
versoja, joihin kehittyy jo ensimmäisenä vuonna runsaasti kukkanuppuja.
Mustikka on puolukan ohella yleisimpiä
metsäkasvejamme. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa, viihtyy tuoreillla ja
kuivakoillla kankailla viihtyy monenlaisissa metsissä, mutta ei kuitenkaan
kuivassa ja paahteisessa kasvupaikassa. Ei pidä suorasta auringonpaisteesta
vaan kaipaa varjoa. Poiminta alkaa heinäkuun lopulla jatkuu syyskyyn alkuun.
Maku on parhaimmillaan satokauden alussa. Mustikasta voi käyttää myös lehdet,
vaikka salaattiin tai teehen. Lehtien paras keruuaika on kesä-heinäkuussa.
Juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta on
miedomman makuinen. Marja on hieman suurempi ja kasvaa korkeammaksi kuin
mustikka. Marja on myös värittömämpi, eikä värjää samanlailla, kuin mustikka. Se on vähemmän hyödynnetty marja, vaikka on
ravintoarvoiltaan vähintään yhtä hyvä, ellei parempi kuin mustikka. Juolukka sisältää
enemmän c-vitamiinia, kuin mustikka ja siinä on erittäin runsaasti
antioksidantteja.
Sianpuolukka muistuttaa puolukkaa. Marjat ovat täysin
syömäkelpoisia, mutta ne eivät maistu oikein millekkään marjat ovat kuivia ja
jauhoisia. Sitä on käytetty katovuosina hätäleivän jatkeena. Rohdoskasvina sillä
on pitkät perinteet. Lääkinnällisessä
käytössä sianpuolukan maine on erityisen suuri virtsatietulehdusten
taltuttajana. Jos virtsa on emäksistä – kuten tulehdusten aikaan yleensä on –
sianpuolukan lehdistä saatavat glykosidiyhdisteet hajoavat ja muuttuvat
bakteereita tuhoaviksi hydrokinoneiksi. Sianpuolukan lehdet ovatkin uusista
antibiooteista huolimatta säilyttäneet vankan aseman apteekkitavarana. Lisäksi sianpuolukan
vaikuttavana aineena on arbutiini, jota on lehdissä jopa 11 prosenttia.
Arbutiinia käytetään aineosana monissa eri lääkkeissä ja kosmeettisissa
valmisteissa.
Variksenmarja: Väheksytty ja jopa syömäkelvottomana pidetty variksenmarja on todellinen antioksidanttipommi, jossa on paljon terveyttä tukevia tummia väriaineita, antosyaaneja, sekä enemmän c-vitamiinia, kuin mustikassa. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kahta eri lajia etelän- ja pohjanvariksenmarjaa. Pohjoissuomessa kasvava pohjanvariksenmarja on runsassatoisampi ja yksikotinen eli hede- ja emikukat ovat samoissa kukissa. Isoja marjoja syntyy runsaasti. Etelänvariksenmarja on yleensä kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri kasveissa marjominen on niukempaa, koska vain emiyksilöihin tulee marjoja ja marjat pienikokoisempia. Variksenmarjalla on 10- 30 cm hauskan näköinen ainavihanta peittävä kasvusto, sitä voikin käyttää myös mainiosti maanpeittokasvina. Variksenmarja ei ole niin tarkka maaperän suhteen. Kukkii touko- kesäkuussa punaisin kukin. Satokausi kestää heinä-elokuulta pitkälle syksyyn aina ensilumiin asti, jopa hangen alle jääneitä marjoja voi kerätä keväällä. Variksenmarja viihtyy puoliaurinkoisella kasvupaikalla. Sitä voi lisätä pistokkaista. Ei juurikaan tarvitse lannoitusta.
Luonnonkantaiset taimemme tulevat Peuraniemen taimitarhalta,
joka lähettää taimet suoraan asiakkaalle matkahuollon kautta, jolloin pakkaus-
ja toimituskulut lisätään taimiston käyttämän kuljetusyhtiön hinnaston
mukaisesti.
