Viiniköynnösten kasvatus
Istuta taimi lämpimälle ja suojaisalle paikalle niin, että jalonnuskohta
jää mullan alle, eikä palellu. Yksi köynnös tarvitsee n.1m kasvutilaa ja versot
tuetaan viuhkamaisesti narujen avulla. Ensimmäisenä vuonna kannattaa suojata
juuristo ja nuoret versot voi laskea talveksi maahan ja peittää, vaikka
havuilla tai pakkaspeitteellä talveksi ja kattaa maa esim. kuorikatteella.
Jos ei suojaa tai taivuta köynnöksiään maahan talveksi, niin
kannattaa valita talvenkestäviksi tiedettyjä lajikkeita. Meidän oloihimme
parhaiten sopivat lajikkeet tulevat Venäjältä, Virosta ja Latviasta sekä
Pohjois-Amerikasta. Perinteiset viinilajikkeet kuten Pinot Noir, Chardonnay,
Riesling, pärjäävät ja kasvavat Suomessa mutta ovat lähinnä viherkasveja, eivät
tuota tai eivät ehdi tuottaa satoa avomaalla, sen sijaan kasvihuoneessa näistä
saa satoa.
Viinit 98% tuulipölytteisiä, itsepölyttyviä. Loput vaativat
pölyttäjälajikkeen. Huomioitava kasvihuoneessa, yleensä ovien avaus riittää
pölytykseen. Tuuletus on pölytyksen ja ilmankierron kannalta tärkeää, mutta
liian tuulinen paikka ei kuitenkaan ole hyvä, ettei liian kova tuuli vie myös
kaikkea lämpöä mennessään.
Kastele ensimmäisenä kesänä köynnöksiä runsaasti, mutta älä
liian usein, jotta juuret hakeutuisivat syvälle. Viini ei myöskään tykkää jatkuvasta
seisovasta vedestä juuristolla. Myöhemmin kastelua ei tarvita, sillä
viiniköynnöksen juuret ulottuvat usean metrin syvyyteen. Taimia voi lannoittaa vaikka
vain syyslannoitteella, jotta kasvu ei olisi liian voimakasta, eikä köynnösten
talvenkesto kärsi. Välillä voi myös sekoittaa keväällä kompostia pintamultaan
humuksen lisäämiseksi.
Kokeile viiniköynnöksen kasvatusta myös kasvihuoneessa,
missä kasvin juurten täytyy päästä kasvamaan maapohjaan. Kasvihuoneviljely
moninkertaistaa satomäärän ja aikaistaa satoa. Suojaisissa oloissa lämpösumma
kertyy paljon korkeammaksi kuin avomaalla, joten huoneessa voivat menestyä myös
arat lajikkeet, kuten ’Bolero’, ’Swenson Red’, ’Edelweiss’, ’Himrod’, ’Somerset
Seedless’. Varaudu kuitenkin leikkaamaan kasvustoja ahkerasti.
Viiniköynnöksen leikkauksella saa ohjattua rypäleiden kasvua
ja köynnöksen kasvua haluttuun suuntaan. Sato kannattaa pyrkiä saamaan aina
mahdollisimman alas lähelle juurta. Koska viiniköynnös rakastaa lämpöä ja lähellä
juurta on lämpimin ja suojaisin paikka. Maahan voi laittaa istuttaessa tumman
katteen, joka myös kerää lämpöä. Ville laittaa lisäksi isoja kiviä juuren
ympärille keräämään lisälämpöä.
Vaatii leikkauksen joka vuosi, leikkaus tehdään myöhään
syksyllä marraskuussa nestevuodon välttämiseksi. Tai kevättalvella, ennen kuin
nestevirtaus käynnistyy. Kesällä uusien versojen typistys, jotta tertut
kehittyvät suuremmiksi. ”Ylläpito leikkauksia” kasvihuoneessa joutuu tekemään
useammin, koska kasvu kasvihuoneessa saattaa olla yhdellä versolla jopa 15cm päivässä.
Ohjaa versoja pystyyn tukilankoihin
varsinkin keskikesällä kovan kasvun aikaan tämä ehkäisee varkaiden syntyä. Leikatessa
poista varkaat yksi lehti jätetään, jotta seuraavan vuoden satosilmu jää. Varkaiden
poistaminen kannattaa, jotta runsas kasvu ei tee köynnöksestä hankalahoitoista
pensasta.
Elokuussa kaikkien versojen latvoista leikataan ja
edistetään näin köynnöksen talvilepoon valmistautumista.
Talveksi jätetään 1 puutunut verso, joka taitetaan/sidotaan
vaakaan tukilankaa vasten. Tästä kasvavat seuraavan vuoden satoversot, joista
jälleen yksi jätetään kasvamaan ja puutumaan seuraavaksi vuodeksi.
Nuorista köynnöksistä kannattaa poistaa tertut, sillä se
vahvistaa kasvia seuraaviksi vuosiksi.
Viiniköynnös on yllättävän sitkeä. Pahakaan talvi ei yleensä
tuhoa sitä lopullisesti. Melkein aina omajuurinen köynnös lähtee juuresta
uuteen kasvuun, joten paleltuminen tietää vain muutaman vuoden viivästystä
sadonkorjuuseen. Kestävienkin lajikkeiden maanpäällinen kasvusto voi paleltua,
jos kylmää kesää seuraa kylmä talvi. Kylmän kesän aikana köynnöksen oksat eivät
ehdi puutua tarpeeksi, jolloin niiden talvenkesto heikkenee. Myöskään
leikkaamalla köynnöstä ei saa tapettua. Joten viiniköynnökset ovat melko helppoja
kasvattaa.
Viinin ravinnepuutoksia saattaa olla magnesium ja kalium.
Typen kanssa kannattaa myös olla varovainen, koska liika typpi aiheuttaa liikakasvua.
Tällöin myöskään varsi ei puudu riittävän nopeasti, koska kasvussa oleva varsi
ei puudu. Puutuneet versot eivät kuole hallaan tai pakkaseen. Kasvussa olevat versot
ovat hallalle alttiita. Ph n.5,5-6 olisi ihanteellinen. Viini on melko
vaatimaton ravinteiden suhteen. Viiniköynnökset yleensä menestyvät melko
karuissakin olosuhteissa. Haasteita viljelyssä kylmät talvet, kevät hallat ja
lyhyt kesä. Etuna pitkät valoisat kesäpäivät. Taudit ja tuholaiset eivät ole
vielä eksyneet Suomeen. Ja viini tykkää vaihtelusta: viileät yöt -lämpimät
päivät.
Viini hyötyisi tunnelista touko-kesäkuussa, hyötyy pitkästä
päivästä ja suoja keväthallaa vastaan. Kukat eivät yleensä hallanarkoja,
kestävät -1,5 C ja kukinta sen verran myöhään.
Lajikkeen valinnassa kiinnitettävä huomiota, kukinta-aika,
kypsyminen aikaisin (jolloin talveen valmistautumiseen enemmän aikaa ja
talvehtiminen parempi)
Viini tarvitsee paljon säteilyä ja suuren lämpösumman min.
1300-1400 C. Tunnelissa tai kasvihuoneessa huomioitava kalvon läpäisykyky, ei
tarvita varjostusta (viinin lehdet varjostavat sen, mikä pitää)
