Mustikan taimien myynti vuodelle 2025 on käynnissä. Tilaa taimet ajoissa!

Toimitamme hollantilaisia sekä kotimaisia pensasmustikan taimia eri kokoluokissa useista eri lajikkeista. Muitakin lajikkeita saatavilla tilauksesta. Kauttamme pensasmustikan taimia myös luomuna sekä pensasmustikalle sopivat lannoitteet ja kasvualustat, joilla varmistaa paras sato. Isommat erät on hyvä tilata jo vuosi etukäteen saatavuuden varmistamiseksi. Kaikki taimet ovat pottitaimia ja taimet toimitetaan huhtikuun aikana, viimeistään toukokuun alkupuolella.

Pensasmustikka viihtyy aurinkoisella paikalla ja vaatii happaman kuohkean ja läpäisevän kasvualustan ph 4,5-5,2. Kasvu hidastuu ja lehdistö voi kellastua, jos maan ph korkeampi kuin 5,5. Jos kasvualustan saa kuntoon, niin muuten pensasmustikka ei vaadi paljon hoitoa. Mustikka ei pidä seisovasta vedestä juurillaan, mutta pintajuurisena kasvina ei siedä kuivuuttakaan. Kuivana kautena kastelu viikoittain, mutta helteellä pensas vaatii vettä enemmän. Maa kannattaa kattaa katekankaalla, hakkeella, karikkeella tms. se vähentää haihduntaa ja ehkäisee myös uusien rikkaruohojen kasvua. Versot kannattaa suojata verkoilla talveksi jäniksiltä ja myyriltä. Myöskin linnut pitävät mustikoista, joten lintuverkkoa kannattaa käyttää suojana, kun mustikat alkavat marjoa. 

Toimitustapoina nouto myymälältä Sauvosta tai Matkahuollon tai Schenkerin välityksellä ympäri Suomea, jolloin toimituskulut lisätään asiakkaalle hinnaston mukaan. Isommat erät tehdastoimituksina suoraan tilallesi, pyydä tästä rahtitarjous. Useamman eri tuotteen tilaukset saattaa olla mahdollista yhdistellä. Järvenkylän verkkokaupasta löydät kaiken tarvitsemasi pensasmustikan viljelyyn!

Huom! Taimet myydään vain marjatuotantoon ja taimiaineiston kaikenlainen lisääminen ilman asianmukaista lupaa on kielletty.

Pensasmustikka avomaalla

1. Paljonko taimia tarvitaan?

Taimimäärä lajikkeesta riippuen on 2 250-5 000 kpl / ha. Sopiva taimiväli riippuu lajikkeesta, mutta voidaan käyttää esim. riviväli 275 cm ja taimiväli 90 cm.

Pölytyksen onnistumisen varmistamiseksi suositellaan istuttamaan ainakin kahta tai useampaa lajiketta. Lisäpölytykseen suositellaan ehdottomasti kimalaisia, hyvällä pölytyksellä satotulos voi kasvaa jopa 20 %. Suositus pesien määräksi on 3-4 pesää hehtaarille.

2. Pensasmustikan kasvupaikka ja istuttaminen

Pensasmustikan paras istutusaika on keväällä tai alkukesällä. Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden. Pensasmustikan kasvupaikalla maan tulisi ehdottomasti olla hapanta (pH 4,5-5,5), kuohkeaa ja läpäisevää. Maata voidaan parantaa happamalla turvetuotteella, kookosrouheella ja karkealla hiekalla.

Pensasmustikka on parhaimmillaan aurinkoisella ja riittävän suojaisalla kasvupaikalla, ei kuitenkaan täysin aukealla tuulisella paikalla. Koska pensasmustikka on matalajuurinen, se ei siedä seisovaa vettä juuristossaan, eikä kuitenkaan viihdy kuivuudessakaan.

Taimet kannattaa istuttaa loivaan rinteeseen tai 10-20 cm korkeaan kohopenkkiin, jotta liika vesi poistuu ja kasvualusta pysyy ilmavana. Salaojitus on suositeltavaa tehdä kasvualustan alle, etenkin tiiviillä hiesu- ja savimailla. Kasvualustaa tulee muokata metrin levyiseltä alalta vähintään 30cm:n syvyydeltä. Monivuotisten rikkaruohojen juuret vievät mustikan voimia. Pensasmustikka hyötyy kasvualustaan lisättävästä sienijuurivalmisteesta (mykorritsa).

Kastele taimet hyvin ja levitä taimen alustalle 5-7 cm:n paksuinen kuorikatekerros vähentämään maan haihduntaa ja ehkäisemään uusien rikkaruohojen kasvua. Myös katekangasta voidaan käyttää pensasmustikalla rikkaruohojen torjuntaan.

3. Pensasmustikan kastelu ja lannoitus

Pensasmustikat alkavat tuottaa marjoja parin vuoden ikäisinä ja paras satokausi alkaa noin kuusivuotiaana. Istutusvuonna taimia on kasteltava säännöllisesti vähintään viikoittain, samoin kuivina vuosina. Mustikka hyötyy tasaisesta kosteudesta, se parantaa marjojen kokoa ja laatua.

Pensasmustikan lannoitustarve avomaalla on vähäinen kolme ensimmäistä vuotta. Pensasmustikalle sopiva lannoite ei sisällä kalkkia ja sille voidaan käyttää esimerkiksi havu/rodo- tai perunalannoitetta. Ensimmäinen vuosilannoitus annetaan keväällä kasvun alkaessa ja viimeinen ennen heinäkuun puoliväliä. Suositeltavampaa on antaa ravinteita pieninä kerta-annoksina, kuin paljon kerralla mutta harvoin.

Kastelun kautta annettava lannoitus on mustikalle tehokkain, koska tällöin voidaan hoitaa samalla maan pH hallinta. Tihkukastelu on suositeltavinta järjestää niin, että kasteluletku kulkee molemmin puolin taimiriviä, tällä varmistetaan tasainen kosteus. Johtoluvun tavoitearvot tihkukastelulla kasvu- ja satokaudella 1,2-1,7 mS / cm ja satokauden jälkeen n. 1,0 mS / cm, tarkemmat lannoitusohjeet saat myyjiltämme. Jarvenkylan valikoimista löydät laadukkaat Mivenan täsmälannoitteet mustikan kastelulannoitukseen. Pensasmustikalla suositellaan, että typpi annetaan ammoniumsulfaattina tai ureana, kalium kaliumsulfaattina ja fosfori superfosfaattina. Tämä on otettu huomioon lannoitteissamme ja erityisesti suosittelemme käyttämään Mivenan Field-Cote -raelannoitteita, jotka tarjoavat peruslannoituksena ravinteet mustikalle parhaassa mahdollisessa muodossa. Tarkemmat lannoitusohjeet ja lannoitteet saat taimimyyjältäsi.

Pensasmustikka, ravinteet ja pH

Tiivistetysti:

• Ota aina maaperä- ja raakavesinäytteet ensin.
• Lisätään tarvittaessa happamia aineita maaperään, kuten turvetta.
• Maan oltava ilmavaa, tarpeen mukaan esimerkiksi hiekkaa lisäksi
• Käytä pensasmustikalle sopivia Mivenan kastelu- ja raelannotteita
• Turpeen lisäyksen jälkeen anna maaperän tasaantua ennen istutusta.
• Tarkkaile pH-arvoja tasaisesti

Vesi- ja maaperänäytteet ovat ehdottoman tärkeät pensasmustikan istutusta harkitessa. Maan pH:n tulisi olla 4,5-5,5 välillä. Yleensä maan ja kasteluveden pH on liian korkea, 6 tai yli. Liika emäksisyys haittaa pensasmustikan kasvua ja satoisuutta ja vastaavasti liian alhainen pH vaikeuttaa ravinteiden saatavuutta. Maata muokataan metrin leveydeltä ja vähintään 30cm syvyydeltä ja lisätään hapanta turvetta ja hiekkaa ym., jotta saadaan hapan ja kuohkea sekä hyvin vettä läpäisevä pohja kasveille. Liian kosteassa maassa pensasmustikka ei viihdy. Suosituksena hyvin rakennetut penkit, hapanta turvetta reilusti, lannoitteena pensasmustikalle soveltuvat lannoitteet ja veden pH:n lasku typpihapolla tarvittaessa.

Rikin avulla saadaan maan pH laskettua alas. Rikki hajoaa maassa rikkihapoksi, joka laskee pH:ta. Tämä ei laske pH:ta välittömästi, vaan ajan kanssa. Myös typpihappotuotteet laskevat maan pH:ta, esim. ammoniumsulfaatti. PH:n alentaminen tehdään mieluiten asteittaisesti ja jatkuva pH:n seuranta on suositeltavaa. PH:n lasku on pysyvä, ja liian raju pudotus voi vaatia emäksisten aineiden lisäämisen, jotta vahinko saadaan korjattua. Ureafosfaatti laskee myös maan pH:ta. Tämä johtuu siitä, että ureafosfaatti koostuu esim. fosforihaposta, jota jää maaperään ureafosfaatin hajotessa. 

Ravinneaineet ja pH (N-P-K)

Typpi on yleisesti hyvin kasvin käytettävissä, eikä ole pH:n tasosta riippuvainen. Eri typpiyhdisteiden vaihkutus maan pH arvoon käydään läpi edempänä. Myös kalium on hyvin hyödynnettävissä pH:n ollessa karkeasti 5-8 välillä. Fosfori muodostaa vaikeasti hajoavia yhdisteitä pH:n ollessa liian korkea tai matala.

Typpeä pensasmustikka tarvitsee noin 100kg/ha, ja yli 120kg/ha menevää typpimäärää kasvi ei saa hyödynnettyä kokonaisuudessaan. Lannoituksessa annetaan mieluiten ammoniumtyppeä (NH4+), jonka käytettyään kasvi luovuttaa vetyioneja (H+). Tämä laskee maan pH:ta. Käytettäessä nitraattityppeä (NO3+) kasvi vapauttaa emäsioneja, jotka nostavat maan pH:ta. Sama toimii myös kaliumsulfaatin (K+) kanssa.

Lannoiteveden EC tulisi olla alle 2mS/cm. Tämä siksi, että pensasmustikka on varsin herkkä maaperän suolapitoisuuden kasvulle.

Ammoniumtyppi hajoaa maaperässä mikrobiologisissa prosesseissa kasville käyttökelpoisiksi typen nitriitti- ja nitraattimuotoihin. Tähän vaikuttaa maan pH. Prosessi hidastuu pH:n ollessa 5, ja pH:n ollessa alle 4,5 prosessi pysähtyy. Tällöin kasvi tarvitsee lannoituksena kasville käyttökelpoisessa muodossa olevaa typen muotoja.

Fosforia tarvitaan varsin vähän verrattuna typen määrään. Liiallinen fosfori vaikeuttaa kasvin mikroravinteiden saantia. Erittäin alhainen pH johtaa siihen, että fosfori muodostaa maaperässä yhdisteitä esimerkiksi saven ja raudan kanssa. Tällöin fosfori on vaikeasti kasvin käytettävissä olevissa muodoissa. Hiekansekaisella savella ja turpeella on hyvä puskurointikyky, joka rajoittaa kasvin vaikeasti hyödynnettävien fosforiyhdisteiden muodostumista.

Hivenaineet ja pH

Rautaa on yleensä vapaana maaperässä riittävästi kasvin tarpeisiin. PH:n ollessa korkea ja maaperässä on samanaikaisesti liikaa fosforia ja kalsiumia. Mangaani liikkuu vapaasti orgaanista materiaalia sisältävässä maaperässä, mutta esimerkiksi savimaassa tämä sitoutuu tiukasti maaperän saviainekseen.

Kasteluveden pH liian korkea

Raakaveden pH on yleensä liian korkea (7-8), jolloin tätä on saatava alaspäin tarpeen mukaan. Mivenan kastelulannoite laskee jo itsessään veden pH:n riittävälle tasolle, riippuen käytettävän veden bikarbonaattipitoisuudesta. Veden pH voidaan myös laskea esimerkiksi typpihapon kanssa, mutta tämä vaatii raakavesinäytteen, josta selviää käytettävän veden bikarbonaattipitoisuus. On otettava myös huomioon, että raakaveden pH voi muuttua kasvukauden aikana. Typpihappo laskee veden pH-pitoisuutta, koska se reagoi veden sisältämien bikarbonaattien kanssa ja vapauttaa vetyioneja, jotka tekevät vedestä happamempaa. Eli typpihappo neutralisoi bikarbonaatteja (HCO3-). Käytettävän hapon määrän määrittää bikarbonaattipitoisuus, ei pH. Jos vedessä on todella vähän, tai ei lainkaan, bikarbonaatteja, pienikin hapon lisäys voi romahduttaa pH:n liian alas ja vahingoittaa kasvia. Bikarbonaatti toimii veden pH:n puskurina, joten happoa lisätessä pH laskee aluksi hitaasti, mutta tavoitetason läheisyydessä pH laskee romahtamalla. Annostelu erittäin tarkkaa. Typpihappo voidaan lisätä emoliuokseen, jos tiedetään raakaveden bikarbonaattipitoisuus. Fosforihapon kanssa kasteluliuoksen pH laskee helposti liian alhaiseksi, jos HCO3- määrät ovat alhaiset raakavedessä.

4. Kasvuston leikkaus

Pensasmustikka hyötyy säännöllisestä hoitoleikkauksesta, jolla taimi pidetään riittävän harvana. Leikkaus suoritetaan taimen ollessa lepotilassa. Jarvenkylan viljelytarvikkeista löytyy arvostetun Felcon oksasaksia mustikan versojen leikkuuseen.

Pensasmustikan ensimmäisen vuoden versoja kutsutaan piiskoiksi. Piiska alkaa haaroittumaan ja kehittämään kukkasilmuja toisena ja kolmantena vuonna, ja ne ovat parhaita marjantuottajia. Leikkausten päämääränä on ylläpitää pensaan elinvoimaa ja tuottavuutta.  Vanhoja versoja poistamalla annetaan kasvutilaa uusille versoille ja auringonvalo pääsee samalla paremmin latvustoon lisäten jäljelle jäävien marjojen kokoa ja makua. Säännöllinen vanhimpien versojen poisto pitää pensaan tasaisesti tuottavana.

Sopiva leikkausajankohta on talvella tai varhain keväällä. Leikkauksia voidaan jatkaa kukinnan alkamiseen asti. Leikkaaminen myöhään ennen lepokauden alkua saattaa heikentää kukkasilmujen muodostumista seuraavana vuonna sekä heikentää versojen talvenkestävyyttä.

Leikkauksella on vaikutuksensa myös pensaan talvenkestävyyteen. Voimakas nuorennusleikkaus heikentää sen talvenkestävyyttä ja siksi niitä tulisi välttää. Vanhat ja hyväkuntoiset versot kestävät talvea paremmin kuin nuoret ja reheväkasvuiset versot.

Yksinkertaisimmillaan pensasmustikasta voidaan säännöllisenä hoitotoimenpiteenä poistaa keväisin alimpia versoja läheltä maanpintaa sekä kuivat, vioittuneet tai toisiaan hankaavia oksia. Hyvinvoiville ja riittävän tuuheille pensaille tämä riittää muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi.

• Istututusleikkaus: Pensasmustikalle ei yleensä tehdä istutusleikkausta, vain vioittuneet ja huonot versot poistetaan istutuksen yhteydessä. Mikäli taimi on vähähaarainen, se voidaan istutuksen yhteydessä leikata alas noin 10cm korkeudelta, tämä edistää pensaan haaroittumista. Versoihin tulee jättää leikkauksen yhteydessä 2-3 silmua. Tämän jälkeen mustikan annetaan kasvaa rauhassa 2-5 vuotta.
• Nuoren pensaan (3-4-vuotias) leikkaus: Nuoren pensaan liiallista leikkaamista on syytä välttää, koska se viivästyttää kukkasilmujen kehitystä lisäämällä versojen kasvua. Mikäli pensaan halutaan haaroittuvan, sille voidaan tehdä talvella tai aikaisin keväällä leikkaus lyhentämällä vanhimpia versoja alhaalta. Haaroittumista saadaan aikaan leikkaamalla elävän silmun yläpuolelta niin, ettei silmua kuitenkaan vahingoiteta.Mikäli pensas on liian tiheä, voidaan pensasta harventaa ja valita poistettavaksi joko vanhimpia versoja tai ohuita nuoria versoja, jotka poistetaan kokonaan.
• Uudistusleikkaus: Pensasmustikan sadon tuotto voi alkaa heikkenemään 8-10 vuoden ikäisenä ja tällöin voidaan tehdä uudistusleikkaus, jolla saadaan nostettua satotasoa, mikäli ei haluta vielä vaihtaa pensaita nuorempiin.  Pensas voidaan leikata alas kokonaan, jolloin ensimmäisenä kesänä leikkauksen jälkeen sato menetetään, mutta sitä seuraavana satoa taas saadaan ja kaksi vuotta leikkauksen jälkeen pensaat ovat täydessä satopotentiaalissaan. Leikkauksen seurauksena versot ovat kuitenkin saman ikäisiä ja ne tulevat tuottamattomiksi samaan aikaan. Uudet versot ovat myös alttiita talvivaurioille. Toinen, turvallisempi vaihtoehto, on leikata penasta vain osittain. Voidaan leikata osa vanhimmista versoista alas jättämällä taimeen kasvamaan 6-10 elinvoimaisinta versoa, tai ensin vain puolet pensaasta ja seuraavana vuonna toinen puoli. 

5. Pensasmustikan pölytys kimalaisia hyödyntäen

• Miksi kannattaa käyttää kimalaisia pensasmustikan pölytykseen? Kimalaiset ovat tehokkaita mustikan pölyttäjiä, tuloksena on suuremmat, tasaisesti kypsyneet marjat ja isompi sato. Pensasmustikat ovat itsepölytteisiä, mutta ilman kimalaisten tuottamaa ristipölytystä suurin osa marjoista jää pieneksi, kypsyvät hitaasti, ja saattavat pudota pensaasta ennen kypsymistä ja iso osa marjoista jää myyntikelvottomaksi. Mustikan kukka on kellomainen ja kääntyy alaspäin. Kun kimalainen kerää siitepölyä, se pitää kukasta molemmilla jaloillaan sekä leuoillaan kiinni ja värisyttää. Kimalainen myös pitää kiinni kukasta suun avulla ja tekee niin että kukka alkaa tärisemään heidän siipilihaksiaan avulla (siivet pysyvät sisällä). Tätä kutsutaan sirinäpölytykseksi ja se on tehokkain tapa mustikan kukan pölytykseen.

• Kuinka monta pesää tarvitsen? Avomaalla on hyvä käyttää 3-4 pesää/hehtaari. Muovitunneleissa on hyvä käyttää 5-6 pesää/hehtaari pesämallista riippuen. Eri mustikkalajien välillä on suuria eroja siinä, miten paljon kimalaisia tarvitaan pölytyksen onnistumiseksi. Tästä syystä mustikkamaiden optimaalista kimalaispesien määrää on kokeiltava käytännössä. Jokainen pölyttäjä lisää on kuitenkin tae paremmasta sadosta.

• Milloin kimalaiset on hyvä tuoda mustikkaviljelmälle? Silloin, kun 1-5% taimista kukkii.

• Onko mahdollista nähdä, jos mustikankukassa on käynyt kimalainen? Pari tuntia pölytykseen jälkeen on mahdollista nähdä pieni värimuutos kukan reunoissa.

6. Sadonkorjuu

Pensasmustikan marja poimitaan 2-3 päivää sen jälkeen kun marja on täysin sininen. Marja irrotetaan pyöräyttämällä vahakerrosta vaurioittamatta irti kannasta varovasti. Marjat tulee poimia kuivalla säällä. Poiminta on syytä suorittaa säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Marjat säilyvät viileässä (+0 - +2 °C) 7-14 vuorokautta.

7. Kasvinsuojelu

Hallantorjunta kukinta-aikaan: yksinkertainen harso kun -2 °C ja kaksinkertainen kun yli -3 °C. Taimet kannattaa suojata verkolla tai aidalla, sillä peurat ja jänikset syövät hanakasti taimet! Satoaikaan taimet tulee suojata linnuilta verkoilla.

Suomessa pensasmustikalla ei ole vielä havaittu pahoja tauti- tai tuholaisongelmia.  Lämpiminä vuosina mustikkaa saattaa vahingoittaa versosyöpä, joka on Fusicoccum putrefaciens- sienen aiheuttama versotauti. Versosyöpä ilmenee toisen vuoden versoihin syntyvinä punaisina laikkuina, jotka suurenevat ja lopuksi kuihduttavat verson. Taudin leviämistä voidaan ehkäistä poistamalla sairastuneet versot ja hävittämällä ne polttamalla.

Tuhohyönteisistä lähinnä korvakärsäkkään on havaittu vahingoittavan pensasmustikkaa.

Pensasmustikan viljely ruukuissa ja tunnelissa

Pensasmustikkaa voidaan viljellä myös ruukuissa tunnelissa tai avomaalla. Hyvissä olosuhteissa ja mikäli kasvualusta on toteutettu oikein, mustikka antaa ruukussa satoa normaalisti 10-15 vuotta. Kasvatusalustan on oltava ilmava. Sopiva seos on sekoitus karkeaa kookoskuitua 40 %, vaaleaa turvetta 40 % ja perliittiä 20 %, jolloin kasvualustan pH asettuu 4,2-5,0. Ruukkuviljelyn etuina ovat veden säästö ja vesitalouden hallinta sekä mahdollisuus kasvattaa pensasmustikkaa alueilla, jotka eivät maaperänsä puolesta muuten sille soveltuisi, sekä korkeammat satotasot hehtaaria kohti kuin maaperässä kasvatettuna. Avomaalla ruukut kaadetaan talveksi, jotta niihin ei jäisi ylimääräistä kosteutta talveksi. Ruukut voidaan nostaa talveksi myös kellariin tai esim. vanhaan navettaan.

Tunnelissa voidaan kasvattaa lajikkeita, jotka eivät menesty Suomessa avomaalla ja se aikaistaa kukintaa ja satoa. Tunnelissa pensasmustikan kukinta noin kaksi viikkoa ennen kuin avomaalla ja sato kypsyy noin viikkoa aiemmin avomaahan verrattuna. Lisäksi tunneli vähentää hallavaurioiden riskiä selvästi. Tunnelissa voidaan mustikkarivien välissä viljellä mansikkaa säkeissä, jos tila antaa myöden. 

Tekstin osittainenkin kopioiminen ilman Järvenkylä Oyn lupaa kielletty.