Mansikan taimet

Muista tilata seuraavan kauden taimet hyvissä ajoin viimeistään edellisenä kesänä! Tärkeää etenkin WB-, tray- ja A++ taimissa!

Mansikka ei juuri esittelyjä kaipaa. Kesän ehdoton suosikkimarja ja oikea terveyspommi. Mikä olisi parempaa, kuin oman maan mansikka. Mansikka viihtyy aurinkoisella paikalla, sitä voi viljellä tunneleissa, avomaalla, kasvihuoneissa, istutuslaatikoissa, amppeleissa tai vaikka ruukussa omalla parvekkeella. Mansikka on monikäyttöinen, sitä voi käyttää mehuihin, hilloihin, salaatteihin, kakkuihin, jälkiruokiin mielikuvitus vaan rajana.

Meidän mansikan taimet tulevat yhteistyötaimistoiltamme Hollannista, Puolasta, Saksasta ja Italiasta. Saatavilla on myös kotimaisia pottitaimia syysistutukseen. Taimet ovat kasvintarkastuslaitoksen tarkistamia ja mukana kulkee EU-Kasvipassi. Valikoimastamme löydät erityyppisiä taimia avomaaistutuksiin, tunneleihin ja kasvihuoneisiin. Myös muita lajikkeita ja kokoja, kuin tässä esiteltyjä voi olla saatavilla, kysy lisätietoa lajikkeista ja saatavuudesta myyjältämme (Hanne Lehtonen 0505717333 / hanne.lehtonen(a)jarvenkyla.fi)

Huom! Taimet myydään vain marjatuotantoon ja taimiaineiston kaikenlainen lisääminen ilman asianmukaista lupaa on kielletty. Lue taimien toimitus- ja takuuehdot

1. Taimityypit ja taimikoot

1.1 Pakastetaimet

1.2 Avojuuriset pakastetaimet eli frigo-taimet

1.3 Luomutaimien lajittelu

1.4 Paakkusato- eli tray-taimet

2. Mansikan tunneliviljely

2.1 Yleistä mansikan viljelystä tunneleissa

2.2 Viljelytavat

2.3 Taimimateriaali

2.4 Kasvualustat

2.5 Lämpötila ja ilmankosteus tunnelissa

2.6 Kastelu ja lannoitus

2.7 Pölytys ja kysymyksiä kimalaispesien käytöstä

2.8 Kasvinsuojelu

3. Mansikan viljely avomaalla

3.1 Maaperän valmistelu

3.2 Mansikan istutus

3.3 Lannoitus

3.4 Muu hoito

3.5 Talvisuojaus ja hallantorjunta keväisin

3.6 Pölyttämisen merkitys

4. Jatkuvasatoisten mansikkalajikkeiden viljely

4.1 Yleistä jatkuvasatoisten lajikkeiden kasvatuksesta

1. Mitä on hyvä tietää eri taimityypeistä ja miten valitsen itselleni sopivan?

1.1 Pakastetaimet meiltä Jarvenkylasta!

Frigo- ja pakastetut paakkutaimet saapuvat pakasteena, joten niitä ei saa heti istuttaa, vaan taimien annetaan varovasti sulaa, optimina pidetään yhden asteen verran vuorokaudessa. Taimilaatikoiden voi antaa sulaa varjoisassa paikassa muoveissaan. Pussien auki jättäminen voi johtaa taimien ja niiden paljaiden juurten kuivumiseen ja siten huonoon kasvuun lähtöön tai kuolemaan.

Taimet säilytetään -1,5 °C asteessa, mutta mikäli ne ovat sulaneet kuljetuksen jälkeen, niitä ei saa enää pakastaa uudelleen, vaan ne säilytetään laatikoissa pusseissaan viileässä. Ennen istutusta taimet sulatetaan alkuperäisessä laatikossaan +5-10 °C asteen lämmössä 2-3 päivää. Sato alkaa 55–65 päivää istutuksesta. Avojuurisia pakastetaimia voi istuttaa suunnilleen heinäkuun loppuun saakka, jotta ne ehtivät juurtua hyvin ennen syksyn ja talven tuloa. Isoja odotuspetitaimia voidaan istuttaa heinäkuun alkupuolelle asti, mutta mahdollisesti muodostuvat kukat tulisi nyppiä pois, jotta taimi keskittäisi voimansa vahvan juuriston kehittämiseen.

Pakastetaimia voidaan säilyttää +1 °C-asteisessa kylmiössä kahden viikon ajan pusseissaan, +2 °C 1,5 viikkoa ja +5-10 asteisessa kylmiössä säilytettävät taimet tulisi istuttaa viikon sisällä saapumisesta. Optimaalinen istutuslämpötila frigo-taimille on +5C.

Pakastetaimien käyttöön ei vaikuta varastossa niihin kasvaneet pienet homerihmastot tai niihin itäneet pienet juuret.

Istutettavat taimet ja niiden kokoluokka valitaan käyttötarkoituksen, istutuspaikan ja satopotentiaalin perusteella. Avomaalle istutettaessa voidaan istuttaa pieniä A- ja A+ taimia, joista saadaan täysi sato istutusvuotta seuraavana vuonna. Kasvustoa pidetään yleensä 3-5 vuotta, jonka jälkeen taimet uusitaan. Yksivuotisessa viljelyssä on tärkeää saada mahdollisimman suuri sato istutusvuonna, joten kannattaa valita mahdollisimman suuri taimi eli sellainen, jonka juurenniska on paksu ja kukkavanojen määrä suuri. Istutusten suunnittelu ja ajoittaminen on myös tärkeää mahdollisimman tasaisen sadontuoton kannalta ja tässä kannattaa hyödyntää erilaisia taimityyppejä ja -kokoja sekä lajikkeita.

1.2 Avojuuriset pakastetaimet eli frigo-taimet

Odotuspetitaimet soveltuvat satopotentiaalinsa vuoksi hyvin tunneli- ja kasvihuoneviljelyyn mutta niitä voi istuttaa myös avomaalle. Ododtuspetitaimien juuret ovat yleensä melko pitkät ja istutus avomaalle voi olla myös työlästä, joten useimmiten A, A+ ja A++ -kokoisia taimia käytetään avomaan istutuksiin. Kun istutusvuonna ei ole tarvetta saada satoa, voidaan istuttaa esim. A taimia. Taimien kokoluokittelu perustuu juurenniskan paksuuteen ja saattaa hieman vaihdella taimistosta riippuen mutta pääosin voidaan käyttää seuraavia määritelmiä ja sato-odotuksia:

1.3 Luomutaimien lajittelu

A2+ taimi Juurenniska 14+ mm Istutusvuotena 1-3 kukkavanaa ja n. 100-200 g mansikkaa Laatikossa 250 kpl.

A taimi Juurenniska 9-14 mm Istutusvuotena 1 kukkavana ja n. 75-100g mansikkaa           Laatikossa 400-600 kpl

A- taimi Juurenniska 6-8 mm  Istutusvuotena ei satopotentiaalia                                   Laatikossa 800-1000 kpl

1.4 Paakkusatotaimet eli tray- tai pottitaimet

Paakkusatotaimet ovat isoja pottitaimia (n. 6-8 cm halk.) ja ne sopivat parhaiten kasvihuoneisiin, tunneleihin sekä amppeleihin.

Tray taimi (mini tai heavy) Suuri satopotentiaali, lajikkeesta riippuen jopa yli 1000 g / taimi 4-7 kukkavanaa Laatikossa 50-60 kpl (tray heavy) tai 90-100 kpl (tray mini)

2. Mansikan tunneliviljely

2.1 Yleistä mansikan viljelystä tunneleissa

Tunneliviljelyssä käytetään kevytrakenteista suojaa kasvukauden aikana ja näin pidennetään satokautta ja suojataan satoa säältä. Tunnelin rakenteena on maahan ruuvipaaluilla kiinnitetty teräsrunko. Rungon päälle levitetään muovikalvo, joka päästää läpi kasvin tarvitseman säteilyn ja pidättää lämmön tunnelin sisällä. Tunnelin katto rakennetaan kaarevaksi, jolloin vesi, roskat ja lumi valuvat alas, eivätkä jää makaamaan kattorakenteiden päälle. Talveksi tunnelin muovikalvot kerätään alas, jotta lumikuorma ei rastia tunnelin rakenteita.

Sijoituspaikaksi kannattaa valita tuulelta suojaisa alue, jotta vältytään pahimmilta tuulen aiheuttamilta vahingoilta. Jos mahdollista, tunneli kannattaa sijoittaa pitkittäin alueella vallitsevien tuulien mukaan. Mansikan optimaalinen kasvulämpötila on noin 15-18 °C, ja maksimissaan 25 °C. Tämän vuoksi tunnelin lämpötilan säätö on ratkaisevassa asemassa sadon onnistumisessa. Tunnelin päädyt ja reunat tulisi saada tarpeen mukaan avattua, esimerkiksi automatiikan avulla. Minisprinklereiden avulla tunnelin kosteutta saadaan säädeltyä halutun mukaiseksi.

Lue lisää tunneleistamme verkkokaupan kasvutunneliosiosta. 

2.2 Viljelytavat

Lajikkeesta riippuen tunnelissa voidaan viljellä kasveja maassa, ruukuissa tai kouruissa (table top). Kasvatustavasta riippumatta kasveille on järjestettävä kastelu ja lannoitus esimerkiksi tippu- tai tihkukastelulla. Rajoitetuilla kasvualustoilla on kiinnitettävä erityisesti huomiota kasvualustan koostumukseen sekä lannoituksen määrään. Kouruviljely on yleistymässä oleva kasvatustapa, jolloin taimet kasvatetaan noin 120 cm korkeudella olevassa kourussa. Tällä menetelmällä marjat pysyvät puhtaampana sekä sadon poiminta on erittäin nopeaa verrattuna maassa suoritettavaan poimintaan. Tämä takaa myös poimijoille perinteistä poimintaa paremmat työskentelyasennot.

2.3 Taimimateriaali

Kouruviljelyssä käytetään pääsääntöisesti suuria paakkutaimia (tray), eli aiemman vuoden taimien rönsyistä paakkuun kasvatettuja taimia tai suuria odotuspetitaimia. Etuna verrattuna pienempiin taimiin on suurempi ja aikaisempi sato istutusvuonna, koska kouruviljelyssä taimet uusitaan vuosittain. Maassa suoritettavassa viljelyssä käytetään yleensä pienempiä taimia, jolloin istutusvuoden sato jää pieneksi, mutta seuraavien vuosien sato on suurempi ja taimet ovat penkissä noin kolmen vuoden ajan.

Tunneleissa voidaan käyttää jatkuvasatoisia lajikkeita (EB - everbearer). Lajikkeiden jalostuksen myötä marjojen makua on saatu parannettua huomattavasti, ja nykyiset lajikkeet (esim. ’Favori’ ja ’Murano’) ovat jo vertailukelpoisia perinteisiin avomaan lajikkeisiin verrattuna. Avomaalla jatkuvasatoiset lajikkeet eivät tahdo menestyä. Taimien istutusväli on yleisimmin 6-10 tainta / jm, riippuen valitun lajikkeen rehevyydestä. Liian tiheään istutetut taimet homehtuvat herkästi, koska ilma ei kierrä riittävän hyvin taimien välissä ja lehdistöissä.

2.4 Kasvualustat 

Mikäli taimet istutetaan maahan, on toivottava kasvualusta kuohkea ja ilmava, mieluiten multava hietamaa. Saviselle maalle tehdään taimille kohopenkki, noin 10-20 cm korkea. Tiivis ja kostea maaperä ei ole ihanteellinen mansikalle.

Rajoitetulla kasvualustalla käytetään karkeaa lannoittamatonta turve- ja sammalseosta. Alustan on oltava ilmavaa ja vettä sitovaa. Karkea erityisesti mansikan ja vadelman viljelyyn soveltuva seos sisältää kasvuturvetta, sammalta sekä perliittiä. Karkea kasvuturve sekä perliitti tuovat seokseen tarvittavaa ilmavuutta ja sammal tuo helposti vettä läpäisevään perusseokseen vedenpidätyskykyä ja se myös parantaa vedenottokykyä. Karkeat jakeet edistävät seoksen rakenteen kestävyyttä.

Vadelmalle ja mansikalle soveltuva seos: Järvenkylän karkea astiaviljelyseos

2.5 Lämpötila ja ilmankosteus tunnelissa

Koska tunnelissa lämpötilat nousevat säteilyn vaikutuksesta ympäröivää ilmaa korkeammiksi, voidaan taimet istuttaa jo aikaisin keväällä. On kuitenkin otettava huomioon hallan torjunta. Perinteisten harsojen lisäksi voidaan käyttää lisälämmityksenä esimerkiksi kaasu- tai sähkökäyttöisiä puhaltimia. Kasvatuskouruille on Jarvenkylan valikoimissa 19 g / m2 kapeaa harsoa. Jos käytössä on maapenkit, voidaan näiden alle asentaa lämmitysjärjestelmäksi joko vesikiertoinen taikka lämmityskaapelit. Tällä tavoin saadaan kylminä jaksoina pidettyä tunnelin lämpötila hieman ympäristöä korkeampana yöaikana, kun säteilyä ei ole lämmittämässä tunnelia.

Kausisatoisilla mansikoilla kukintavaiheen aikana lämpötilan tulisi olla arviolta 10-20 °C välillä, ja hallan torjunta ehdottoman tärkeää, jotta kukinnat eivät vaurioidu ja sato heikkene. Raakile- ja satovaiheessa lämpötila olisi optimaalisimmillaan 20-25 °C välillä, ja yölämpötila 8-10°C. Tätä korkeammat lämpötilat heikentävät sadon laatua. Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat kukka-aiheita ja satoa koko satokauden ajan, kunhan säteily ja lämpötila ovat riittävät. Liian korkea lämpötila vaikeuttaa myös jatkuvasatoisilla lajikkeilla pölytyksen, kukinnan ja sadon onnistumista.

Tunnelin (tai kasvihuoneen) ilmankosteutta tulisi tarkkailla pitkin kasvukautta. Liian korkea tai matala ilmankosteus vaikeuttaa kasvin haihduttamiskykyä. Taimille paras suhteellinen ilmankosteus vaihtelee kasvuvaiheiden mukaan. Kukinnan aikana ilmankosteus pidetään mielellään 60-70 % välillä, jolloin siitepöly irtoaa helpommin ja pölytyksen onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Satokauden aikana kosteusprosentti saa olla hieman korkeampi, noin 70-85 %. Tätä korkeampi ilmankosteus vaikeuttaa kasvin haihduttamista, jolloin kasviin kertyy liikaa nestettä ja tämä altistaa taimet pahemmin kasvitaudeille. Vastaavasti liian alhainen haihdunta johtaa hitaaseen kasvuun ja heikkoon satoon ja laatuun. Ilmankosteutta säädellään tuuletuksen ja sadettimien avulla.

2.6 Kastelu ja lannoitus

Tunnelissa kasvatustapa vaikuttaa kastelutavan valintaan. Maahan tai kohopenkkiin istutettujen kasvien kastelu voidaan järjestää penkkiin asetetuilla tihkuletkuilla, joko pinta- tai uppoasennuksena. Kouru- ja ruukkuviljelyssä käytetään joko tihkuletkua tai tippukastelua, jolloin saadaan jokaiselle taimelle varmistettua riittävä kastelu sekä lannoitus. Tippu- ja tihkukastelun avulla vältytään ”hukkakastelulta”, koska kastelu saadaan kohdennettua suoraan taimien juurelle. Kasteluautomatiikan avulla saadaan säädettyä kastelu vallitsevan säteilytason sekä taimien kasvuvaiheen mukaan. Esimerkiksi suuri lehtimassa ja korkea säteilytaso johtaa taimen korkeaan vedenkulutukseen ja kastelu sekä lannoitus on säädettävä tämän mukaan sopivaksi.

Lannoitus järjestetään kastelun yhteydessä vesiliukoisilla lannoitteilla kasvien tarpeen mukaan säädeltynä sekä kasvualustaan perustamisvaiheessa lisätty hitaasti vapautuva peruslannoitteella. Erityisesti rajoitetuilla kasvualustoilla on tärkeää huolehtia lannoituksen ja kastelun oikeasta määrästä. Varsinkin jos käytetään heikkoravinteisia sekä heikosti ravinteita sitovia kasvualustoja. Avomaalla viljelyyn verrattuna lannoitustarve rajoitetulla kasvualustalla on noin 20 % korkeampi.

Alustan kosteutta sekä kasteluliuoksen ja kasvualustan johtokykyä on tarkkailtava jatkuvasti. Mansikan kasvatuksessa kasvualustan johtavuus todetaan puristenesteestä, ja tämän johtavuus tulisi olla 1,5-2,0 mS / cm lajikkeesta riippuen. Kasteluliuoksen johtavuutta mitataan johtokykymittarilla kastelulinjastossa. Kastelun yhteydessä verrataan tulevan ja lähtevän veden johtolukua ja niiden summaa, jonka tulisi olla 1,5-2,5 mS / cm. Tutustu johtokykymittarivalikoimaamme!

Lannoitus säädetään kasvin kasvuvaiheiden mukaan. Kasvun alusta kukinnan alkuun, kukinnasta marjomisvaiheen kautta sadonkauden loppuun. Voidaan myös käyttää kasvualustassa Mivenan kestolannoitetta peruslannoituksena, 2 kk - 4 kk - 6 kk.

• Peruslannoitus Mivena Horti-Cote CRF 16+3+10+1,2Mg+HA
• Kasvuvaiheen lannoitukseen vesiliukoinen Mivena Granusol Green (WSF) 17+5+14+8,5Ca+HA
• Kukinta ja marjomisvaiheeseen vesiliukoinen Mivena Granusol Red (WSF) 12+3+21+6CaO+HA
• Sadonkorjuulle Mivena Granusol Blue (WSF) 10+4,4+25+1,8Mg+2Ca+HA

2.7 Pölytys

Tunneliin on suositeltavaa sijoittaa pölyttäjien pesiä, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri sato. Pääsääntöisesti suositellaan 1 pesä / 500 m2.

Miksi kimalaisia kannattaa käyttää mansikan pölytykseen kasvihuoneissa?

Kimalaiset pystyvät kuljettamaan suuria määriä siitepölyä. Ne laskeutuvat kukkapohjukselle ja pölyttävät koko emiön. Tämä takaa sen, että kukkapohjuksesta kasvaa kaunis, hyvänmuotoinen marja. Kimalaisia käytettäessä tulee vähemmän epämuodostuneita marjoja. Pölytys kasvihuoneessa luonnonpölyttäjiä hyödyntäen onnistuu harvoin. Kimalainen soveltuu mehiläistä paremmin kasvihuoneisiin. Kertakäynti kukassa varmistaa täydellisen pölytyksen. Manuaalinen pölytys vie paljon aikaa ja tällä tavoin on vaikea saada pölytys onnistumaan hyvin ja tasalaatuisesti.

Missä lämpötilassa kimalaiset toimivat parhaiten?

Kimalaiset lentävät aktiivisimmin + 15°C- 25°C välillä, mutta ne lentävät myös alhaisilla lämpötiloilla jopa alle 10°C asteen ja vielä + 30°C asteessa. Kimalaiset ovat aktiivisimmillaan aamuisin ja viileän aikaan.

Voivatko kimalaiset olla vaarallisia minulle tai työntekijöilleni? 

Kimalaiset eivät ole aggressiivisia. Kimalaiset pistävät vain, jos ne joutuvat pahasti häirityiksi. Useimmiten ihminen tulee pistetyksi kimalaisen joutuessa puristuksiin, esimerkiksi astuessaan kimalaisen päälle.  Keltaisia ja sinisiä vaatteita tulisi välttää, koska kyseiset värit houkuttelevat kimalaisia. Tavallisesti pistoksesta ei ole vaaraa, mutta jotkut ihmiset voivat saada allergisen reaktion pistosta. Voimakkaissa reaktioissa on hakeuduttava välittömästi lääkäriin.

Missä taimen kasvuvaiheessa kimalaiset tulisi asettaa paikalleen?

Kun 1-5 % kukista on auennut, sinulla pitäisi olla pesä asetettuna paikoilleen. On tärkeää, että kimalaisia on oikea määrä kasvihuoneen kokoon nähden. Jos kimalaisia on liikaa ja kukkia liian vähän, voivat jo auennut kukat vaurioitua liian ahkerasta pölytyksestä. Jos taas kimalaisia on liian vähän kukintaan nähden, saattaa kukat pölyttyä heikosti.

Miten pesät tulisi sijoittaa kasvihuoneessa?

Sijoita pesät rivien keskelle niin että kimalaiset voivat seurata rivejä lentäessään pölyttämään. Pesät voivat olla samalla korkeudella mansikkarivien kanssa. Jos kasvihuoneissa on kuuma niin pesät on hyvä sijoittaa hieman alemmas kuin mansikkarivit, niin että pesät saavat varjoa kasvustosta. On tärkeää muistaa, että pesät voivat vahingoittua jos ne putoavat tai kellahtavat ylösalaisin. Pesä tulee suojata suoralta auringonpaisteelta. Jos otat pesiä käyttöön eri aikoina, niin uudet pesät tulee sijoittaa pienen välimatkan päähän vanhoista pesistä. Näin vältetään kimalaisten erehtyminen pesästä. Tämä voi olla ongelma silloin kun kasvihuoneissa viljellään jatkuvasatoisia lajikkeita ja pesien ikäerot ovat suuria. 

Mitä on tärkeä muistaa, ennen kuin kimalaiset päästetään ensimmäistä kertaa lentämään vapaasti tunnelissa tai kasvihuoneissa?

Anna kimalaisten rauhoittua puoli tuntia ennen kuin avaat lentoaukot.

Laitoin kimalaispesät muutaman päivä sitten keväällä rakennettuun mansikkatunneliin. Kimalaiset tulevat ulos, mutta vaikuttaa siltä, etteivät ne ole halukkaita lentämään, eikä niitä näy pölyttämässä mansikan taimia. Mitä voin tehdä?

Tunnelissa käytetty muovikate on käsitelty vahvalla UV-suojauksella, joka muuttaa tunnelissa näkyvää valoa verrattuna luonnonvalon ulkona. Kimalaiset näkevät valon eri tavalla kuin ihmiset ja joidenkin muovikatteiden UV-suojaus ei ole sopiva kimalaisille ja vaikeuttaa niiden näkökykyyn heikentävästi. Tämä ongelma häviää usein, kun muovikate on ollut käytössä jonkun aikaa (esimerkiksi yhden kauden).  Sinun kannattaa olla yhteydessä muovikatteen valmistajan tai myyjän kanssa saadaksesi lisätietoa kyseisen muovin vaikutuksesta kimalaisiin. Jos tiedät että käyttämässäsi muovikalvossa on tämä ongelma, voi sitä yrittää estää sijoittamalla pesä mahdollisimman lähelle luonnonvalon lähdettä, (esim. lähellä ovea tai tuuletusaukkoa). Tämä voi kuitenkin vaikuttaa kimalaisiin siten että ne etsivät siitepölyä myös kasvihuoneen ulkopuolelta ja pölytys kasvihuoneen sisällä ei onnistu toivotusti. Usein tällaisen uuden muovikatteen kohdalla on tarpeellista laittaa kaksinkertainen määrä kimalaispesiä ensimmäisen kauden ajaksi. Muovikatteen laadulla ja ominaisuuksilla voi siis olla iso merkitys pölytyksen onnistumisessa. Uusi muovikate voi myös tuoksua voimakkaasti. Kemiallinen, vahva tuoksuu voi myös olla syynä kimalaisten lentohaluttomuuteen. Tämä on usein kuitenkin nopeasti ohimenevä ongelma.

Kimalaiset vaikuttavat aktiivisemmilta aurinkoisella säällä, onko tämä oikea havainto?

Kyllä, kimalaiset ovat aktiivisempia aurinkoisena päivänä. Yksi syy tähän on se, että aurinkoisina päivinä aukeaa paljon uusia kukkia. Kimalaiset ovat kuitenkin erittäin hyviä pölyttäjiä myös viileällä ja pilvisellä säällä.

Kasvihuoneessani kasvaa mansikkaa sekä vadelmaa. Molempien kukinta ajoittui samaan aikaan ja vaikuttaa siltä, että kaikki kimalaiset menevät vadelmankukille ja vain muutama kimalainen käy mansikankukilla. Mitä voin tehdä?

Ainoa mahdollisuus tässä tapauksessa on laittaa pesät mansikka-rivien viereen ja lisätä kimalaispesien määrää mansikoiden pölytyksen varmistamiseksi. Riskinä pesien lisäämisessä kuitenkin on se, että kimalaiset aiheuttavat vadelman kukille vaurioita liiallisella pölyttämisellä. Mansikoiden ja vadelmien samanaikainen kukinta samassa kasvihuoneessa ei ole paras ratkaisu onnistuneen pölytyksen varmistamiseksi. 

Käytän CO2 (500-700 ppm) mansikalle kasvihuoneessa, vaikuttaako tämä kimalaisiin?

Jos kimalaispesät eivät ole sijoitettuna CO₂ lähteiden viereen, niin tästä ei pitäisi olla kimalaisille ongelmaa.

Käytän paljon keltaisia ja sinisiä liima-ansoja. Onko mahdollista että kimalaiset tulevat houkutelluksi niihin ja joutuvat ansaan?

Kimalaiset tarttuvat hyvin harvoin liima-ansoihin, eivätkä ansat houkuta kimalaisia. Yleisesti kaikki biologiseen torjuntaan liittyvät asiat sopivat hyvin käytettäväksi yhdessä kimalaisten kanssa.

Näkeekö mansikan kukista pölytyksen onnistumisen?

Mansikan kukista pölytystä voi seurata emien väristä. Jos emi ei ole pölyttynyt se on väriltään kelta-vihreä ja heteet ovat täynnä siitepölyä. Kun kukassa on käynyt kimalaisia ja pölytys on tapahtunut, kukan emiö muuttuu ruskeaksi, terälehdet putoavat pois ja mansikan kehitys alkaa.

Ostin kimalaispesän 4 viikkoa sitten ja olen käyttänyt sitä kasvihuoneessa. Kasvihuoneen ulkopuolella on iso kotipuutarha, jossa kukkii paljon kasveja. Onko mahdollista siirtää pesä ulos päiväksi?

Kyllä on mahdollista siirtää pesä paikasta toiseen, mutta mansikan kukinnan aikana ei ole järkevää pitää välipäiviä pölytyksessä. Jos haluat siirtää pesän, niin sinun tulee joko sulkea kimalaiset sisään pesään illalla kuin kaikki kimalaiset on lentäneet takaisin pesään tai asettua lento-aukko asentoon jossa kimalaiset pääsevät vain sisälle ja odottaa pari tuntia jotta kaikki kimalaiset ovat pesässä. Tämän jälkeen voit siirtää pesän uutteen paikkaan. Ennen kuin päästät kimalaiset ulos, uudessa paikassa, pidä pesä suljettuna vähintään yhden yön ajan, näin varmistat että kimalaiset unohtavat pesän vanhan sijainnin.

Laitoin kimalaispesiä kasvihuoneisiin pari päivää sitten. Kimalaisten aktiivisuus on ollut todella huono ja kun otan kannen auki ja katson kimalaispesään sisään niin, suurin osa kimalaisista istuu ja väristelevät siipiään. Mitä voin tehdä?

Kimalaiset väristelevät siipiään kun pesän sisällä on liian kuuma ja kimalaiset yrittävät viilentää pesän lämpötila. Tällaisessa tilanteessa kannattaa tuuletussivut nostaa ylös ja siirtää pesä pois suorasta auringonpaisteesta. Tarkista että tuuletus ja ilmastointiautomatiikka sinun kasvihuoneissa on toiminnassa. 

Voit ostaa ja tilata pölyttäjät sekä lukea lisää kimalaispesien käytöstä täältä: Kimalaiset

2.8 Kasvinsuojelu

Taimien tuholaisille sekä harmaahomeelle sekä härmälle voidaan käyttää kemiallista torjuntaa myös tunnelikasvatuksessa. Kukinnan aikana esimerkiksi ripsiäisten torjunnassa käytettävät aineet ovat haitallisia myös pölyttäjille, joten näiden käyttöä tulisi varoa erityisesti kukinnan aikana.

Biologisessa torjunnassa hyödynnetään petopunkkeja ja ripsiäisrikkaluteita, jotka saalistavat kasveja vahingoittavia hyönteisiä sekä syövät näiden munia ja toukkia. Petopunkit ym. levitetään pitkin kasvustoa pieninä populaatioina, jolloin varmistettaan mahdollisimman kattava peitto ja paras teho torjunnalle. On myös huomioitava torjuntaan käytettävien hyönteisten lyhyt elinkaari, ja näin ollen levityksiä on uusittava pitkin kasvukautta.

Biostimulanteista voi olla hyötyä kasvuolosuhteiden parantamisessa ja kasvin ja juuriston vahvistamisessa. Kun kasvi voi hyvin ja juuristo on terve ja vahva, voi kasvi suojautua itsekin paremmin kasvitaudeilta ja tuholaisilta.

Kemiallisen torjunnalle vaihtoehdoksi on olemassa ympäristöystävällinen otsoni. Vesi otsonoidaan, jonka jälkeen otsonivesi ruiskutetaan kuivan kasvuston päälle. Vesilinjasto kytketään otsonigeneraattoriin, jossa haluttu otsonitaso on säädetty ja laite annostelee otsonin veteen liuotuspumpun avulla. Veden tulisi olla mahdollisimman kylmää ja puhdasta. Vedessä olevat epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa ja korkea lämpötila nopeuttaa otsonin hajoamista. Käyttökohteita otsonivedelle ovat taudinaiheuttajien torjunta, ohutkuoristen tuholaisten (vihannespunkit ja kirvat) hävitykseen, viljelykalusteiden ja tarvikkeiden desinfiointiin ym. Lisätietoja otsonin käytöstä marjanviljelyssä antaa Jari Suominen 0500 279380.

3. Mansikan viljely avomaalla

3.1 Maaperän valmistelu

Mansikka pitää kuohkeasta ja ilmavasta kasvualustasta, multava hietamaa on ihanteellinen. Savimaalla mansikka viihtyy vain, jos se istutetaan matalaan harjuun, ns. kohopenkkiin. Kohopenkin etuina ovat sen nopea lämpeneminen keväällä, sekä kuivana pysyminen tasamaata paremmin, joka tarkoittaa myös kastelusta tarkemmin huolehtimista. Sopiva kohopenkin korkeus on 10-20 cm. Kokeissa kohopenkin maa on lisäksi todettu kuohkeammaksi, mikä on hyväksi mansikan juuristolle. 

Tärkein yksittäinen valmistelu on taimien riittävän kosteuden varmistaminen. Raskas, tiivis ja kostea maaperä on huono kasvualusta mansikalle.  Jos maaperässä on kasvatettu aikaisemmin mansikkaa, olisi hyvä pitää taukoa mansikan kasvattamisessa kyseisellä alueella 4-5 vuotta kasvitautien ja tuholaisten tarttumisen välttämiseksi. Sopivia kasveja vuoroviljelyyn ovat esimerkiksi viljat, rapsi / rypsi, sinappi ja hernekasvit. Perunaa ei suositella, koska mansikalla ja perunalla on yhteisiä, juuristoa lahottavia sieniä. Myöskään puna- tai valkoapilaa ei suositella esikasviksi. 

Ennen viljelyn aloittamista on myös tärkeää hävittää monivuotiset rikkakasvit maasta. 

Maaperän peruslannoitus tulisi tehdä aina maa-analyysin perusteella ja se on hyvä tehdä muutama kuukausi ennen taimien istuttamista.

Hapan maaperä (pH <5.0) kalkitaan happamuuden nostamiseksi sopivalle tasolle (pH 6-6.5).  Maaperän alhainen pH haittaa etenkin raudan ja mangaanin imeytymistä, mutta myös muiden hivenaineiden. Rikkaruohojen torjunta on syytä tehdä huolella ennen taimien istuttamista ja jatkaa torjuntaa säännöllisesti. Mikäli suoritetaan mekaanista maan muokkausta, maaperän olisi hyvä levätä 2-3 viikkoa ennen taimien istuttamista.

Mansikkamaan perustamisvaiheessa sen lannoittamiseen sopii hyvin Mivenan Field-Cote-lannoitteet, jotka liukenevat hitaasti ja tasaisesti 2-6 kk aikana lämmön vaikutuksesta. Raemuotoinen lannoite sekoitetaan kasvualustaan jo penkkien tekovaiheessa n. 250-350 kg hehtaarille. Mikäli käytössä on kasteluveden mukana annettava lannoitus, voidaan Field-Cotea annostella 30 % vähemmän kuin annettaessa pelkästään Field-Cotea. Yksittäisille taimille sitä laitetaan 10-12g/taimi juuristoalueelle.

Maan muokkauksen jälkeen perustetaan penkit ja penkit peitetään rikkaruohojen torjumiseksi mansikkamuovilla tai -kankaalla. Vaihtoehtoisesti voi käyttää muista katteita, esim. olkea. Tihkukastelujärjestelmä asennetaan muovin/kankaan alle n. 2 cm syvyyteen ennen sen levitystä.

3.2 Mansikan istutus

Mansikan kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, lämmin ja tuulensuojainen. On hyvä jos kasvusto kuitenkin kuivuu sateen jälkeen tautien ehkäisemiseksi ja marjan laadun turvaamiseksi, joten hyvä ilman liikkuminen on eduksi.

Mansikkaa istuttaessa tulee huomioida, että taimen juurenniska eli kasvupiste ei saa jäädä liian syvälle (mullan alle) eikä liian korkealle, jolloin se voi kuivua. Ns. kohopenkki on hyvä mansikalle, koska se pysyy kuivana ja lämpenee hyvin auringossa. Toisaalta sen riskinä on, etenkin istutuksen jälkeen, kun juuristo on vielä kehittymätön, riittävän kosteuden varmistaminen. Liian korkea kohopenkki (yli 20 cm) kuivuu herkästi ja talvella se voi jäätyä pahasti, joka vaurioittaa juuristoa jopa tappaen taimen.

Käsin istutuksessa mansikkapenkki kastellaan 2-3 pv ennen istutusta sopivan kosteaksi, jotta multa ei ole irtonaista. Istutuksessa on tärkeää, etteivät juuret mene myttyrään, vaan ne tulee asettaa istutuskuoppaan suoraan ja taimea hiukan nostetaan suoristumisen varmistamiseksi. Juuristo peitellään mullalla kevyesti painellen välttäen liikaa maan tiivistämistä.

Mansikkapenkki katetaan biomuovilla tai perinteisellä mustalla mansikkakalvolla. Biomuovissa istutusreikä jätetään mahdollisimman pieneksi jotta käsiperkauksen määrä vähenee. Perinteisessä mansikkamuovissa toisen vuoden jälkeen istutusreikä tulee suurentaa. Katteena voidaan käyttää myös esim. olkea.

Taimet tulee muistaa istuttaa riittävän harvaan, jotta lehdistö pääsee kuivumaan. Yksirivisenä taimiväli on 25-35 cm, paririvisenä 30-40 cm. Istuta reheväkasvuiset mansikkalajikkeet (esim Vibrant, Faith ja Allegro) harvempaan. Riviväliksi jätetään 80–100 cm. Luomuviljelyssä suositaan reilumpaa taimiväliä, jolla varmistetaan kasvuston nopea kuivuminen ja riittävä tuuletus.

Taimimäärät vaihtelevat riippuen lajikkeesta ja sen kasvutavasta sekä käytettävissä olevasta kasvinsuojeluvälineistöstä. Yksiriviviljelyssä käytetään keskimäärin 25 000 tainta / hehtaari ja paririviviljelyssä 30 000-40 000 tainta / hehtaari.  

Istutuksen jälkeen taimien, joiden juuristolla ei vielä ole kontaktia maahan, riittävästä kastelusta tulee huolehtia ja eräät lajikkeet vaativat tässä erityistä tarkkuutta. Tihkuletkulla annettava vesi ei riitä, lisänä tulee olla sadettaja tai perinteinen letkukastelu. Olosuhteista riippuen kastelusta on huolehdittava erityisen hyvin muutaman viikon ajan.

Paakkutaimen paakun päälle laitetaan pieni kerros multaa, koska muuten paakku pyrkii kuivumaan. 

Mansikka ei tarvitse ensimmäisen viikon aikana juuri mitään lannoitetta, vain kosteutta. Lannoitus aloitetaan, kun taimissa voidaan havaita kasvun alkaneen eli 2-3 ensimmäisen uuden lehden ilmestymisen jälkeen.

Pienten taimien istutusta helpottaa Jarvenkylan mansikanistutustyökalu

3.3 Lannoitus

Kasteluveden mukana (eli ns. jatkuva lannoitus)

Liian voimakas ravinneliuos pilaa mansikan makua sen lisäksi että se voi haitata kasvua. Mansikan ravinnetarve ei ole korkea, mutta se vaatii tasaisen lannoituksen jaksaakseen kukkia ja tehdä laadukasta satoa. Liiallista typen antoa tulee välttää taimien rehevöitymisen välttämiseksi.

Vastaistutettujen taimien lannoitus aloitetaan, kun kasvu on alkanut miedolla (johtoluku 1mS/m) lannoitteella.

Mikäli vanha kasvusto on huonokuntoinen talven jäljiltä, voidaan keväällä antaa kasvun alettua hetki typpipitoisempaa lannoitetta, esim Granufert TYPPI 25+2,2+10+1,2MgO+ha (tavoitejohtoluku 1,8). Lisäksi voi antaa lehtilannoituksena Granusol GREEN + Granusol hivenlisän.

Kun ensimmäiset 2-3 kasvulehteä on näkyvissä, aloitetaan lannoitus moniravinteisilla kasvuvaihelannoitteilla (tavoitejohtoluku 1,2 mS / m - 1,5 mS / m) ja periaate on, että aina kun kastellaan, niin myös lannoitetaan. Granufert vihreä menekki tässä vaiheessa 20-40 kg / vko / ha.

Kun mansikoista n. 10 % on kukassa, siirrytään raakilevaiheen lannoitukseen, jossa on vähemmän typpeä, mutta enemmän fosforia, kaliumia ja hivenaineita, esim. Granufert RED. Tällä lannoitteella jatketaan, kunnes sato poimitaan, ja tavoitejohtoluku on 1,1-1,3, mutta taimien ravinteiden käyttöä on hyvä seurata kasvuston kuntoa seuraamalla, koska tähän vaikuttaa mm vallitseva säätila. Poutajaksolla, kun taimet käyttävät vettä runsaasti, johtolukua on hyvä pudottaa (tavoitejohtoluku 0,8-1), jottei marjojen maku käy huonoksi. Lisäksi tässä vaiheessa (kukinnasta poimintaan) voidaan tukitoimena antaa Granusol hivenlisä ehkäisemään hivenpuutoksia 1-2 kg / vko / ha.

Syyslannoitus

Syyslannoituksen tavoitteena on parantaa kasvin talvenkestävyyttä ja tehostaa kasvin valmistautumista seuraavaa kasvukautta varten. Satokauden jälkeen annetaan kasvuston ”kuivahtaa” n. 1-2 viikon ajan. Tavoitejohtoluku kasteluvedessä tälle jaksolle on välillä 1,3-1,7 (esim. Granufert tai Granusol RED 40-80 kg / vko / ha) olosuhteista ja kasvusta riippuen.

Kuivahtamisjakson jälkeen buustataan marjakasvin kukka-aiheiden muodostusta lyhyen aikaa typpilannoituksella 5-10 kg / typpeä / ha. Tähän voi käyttää esim. Granufert TYPPI -lannoitetta (tavoitejohtoluku 1,3-2). Tätä ei suositella tehtäväksi enää elokuun 15. päivän jälkeen. Liiallinen typpilannoitus johtaa rönsytuotantoon kukka-aihemuodostuksen sijaan, joten sitä on syytä välttää.

Typpibuustauksen jälkeen varsinaisella syyslannoksella (fosfori-kalium-lannoitus, esim. Granusol SYKSY) autetaan kasvin valmistautumista talveen tehostamalla kasvin solunesteiden väkevöittymistä, mikä auttaa kasvia kestämään paremmin pakkasta. Syyslannoitus tulee lopettaa syyskuun puoliväliin mennessä.

Kuivahtamisjakson jälkeen annetaan typpipitoinen kasvatusvaiheen lannoitus, 5-10 kg / typpeä / ha. Tätä ei suositella tehtäväksi enää elokuun 15. päivän jälkeen. Tähän voi käyttää Granufert TYPPI (tavoitejohtoluku 1,3-2). Typpipitoisen lannoituksen jälkeen annetaan vielä fosfori-kalium-lannoitus (nk. syyslannoite) talvehtimisen varmistamiseksi.

3.4 Muu hoito

Rönsyjen tuotanto rasittaa kasvia ja rönsyt tulisikin poistaa satotaimilta säännöllisesti. Eri mansikkalajikkeilla on erilainen taipumus tuottaa rönsyjä. Runsain rönsymuodostus sijoittuu sadon jälkeiseen aikaan, jolloin ne on syytä poistaa säännöllisesti, jotta taimi keskittää voimansa seuraavan kauden kukka-aiheiden kehittämiseen. Samoin vastaistutetuilta taimilta on syytä poistaa muodostuvat rönsyt, jotta se keskittää voimansa vahvan juuriston kehittämiseen. Rönsyjen poistoon sopivat sakset löytyvät meiltä Jarvenkylasta, esim. kukka- ja hedelmäsakset tai puutarhasakset.

3.5 Talvisuojaus ja hallantorjunta keväisin

Talvisuojauksessa käytetään useimmiten 23 g harsoa, levitysajankohta marras-joulukuun aikana, kun kasvu on loppunut. Jos oletetaan, että talvesta on tulossa leuto, voidaan käyttää myös verkkoa. Se antaa vähemmän suojaa kuin harso, mutta antaa kasvuston hengittää. 50 g harsoa voidaan käyttää talvisuojaukseen, mutta se täytyy poistaa keväällä ennen kasvun alkua, koska se ei läpäise valoa riittävästi.

Otollisin aika levittää harso on kun lämpötila on lähellä pakkasta. Harson kiinnityksessä kannattaa huomioida riittävä painopussien määrä, tuulisilla alueella 1,5 m välein, suojaisammissa 2-3 m välein. Painoja on hyvä laittaa 50 m välein myös harson keskelle, jotta harso ei pääse nousemaan.

Jos alueella on sorkkaeläimiä paljon, voidaan mansikkamaa suojata laittamalla kudottu verkko harson päälle estämään harson tallantumista. Myös hajuun perustuvasta Stunk riistakarkottimesta on saatu hyviä kokemuksia pitää kutsumattomat vieraat poissa, kun hajupylväät on asennettu sopiville paikoille.

Keväisin mansikka on kukinnan aikaan herkkä yöhallalle, jolloin kukinto voi paleltua ja vaurioitua niin, ettei taimi tuota marjaa. Hallaa voidaan torjua hallaharsolla tai hallasadetuksella.

3.6. Pölyttämisen merkitys

Pölytys on hyvin tärkeä osa onnistunutta marjantuotantoa. Tunneleihin ja kasvihuoneisiin suosittelemme pölyttäjiksi kimalaisia ja avomaalle puolestaan mehiläisiä. Pölyttäjät nostavat hehtaarisadon määrää, tutkimusten mukaan jopa 20 %, ja parantavat kauppakuntoa mm. parantamalla säilyvyyttä, marjan kokoa ja rakennetta. Mehiläisiä olisi hyvä olla vähinään 2 pesää hehtaarille. Mehiläiset voivat myös levittää pölyttäessään harmaanhomeen torjunta-ainetta.

Järvenkylä Oy tarjoaa tarvikkeet ja ohjeet mehiläisten tarhaukseen ja käyttövalmiit kimalaispesät, kysy myyjiltämme lisää! 

4. Jatkuvasatoisten mansikkalajikkeiden viljely

4.1 Yleistä jatkuvasatoisten lajikkeiden kasvatuksesta

Perinteisesti mansikoita on viljelty avomaalla ja lajikkeet jaoteltu aikaisiin, keskiaikaisiin sekä myöhäisiin lajikkeisiin. Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat satoa pidempään, mutta aiemmin näiden maku ei ole ollut tyydyttävällä tasolla verrattuna perinteisiin lajikkeisiin. Jalostustyön avulla marjojen makua on parannettu huomattavasti, ja nykyisin Suomen olosuhteissakin tunneleissa ja kasvihuoneissa menestyviä sekä maukkaita marjoja tuottavia kasveja on saatu markkinoille (Tutustu tunneliviljelyyn tämän sivun osiossa 2. tai tietopankissamme.). Avomaalla lajikkeet eivät menesty riittävän hyvin, koska Suomen kevät on liian viileä. Jatkuvasatoiset lajikkeet vaativat noin 2-3°C korkeammat lämpötilat kuin perinteiset lajikkeet eivätkä taimet ehdi kasvaa riittävästi alkukauden aikana, tällöin sato saadaan vasta elokuussa.

Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat kukka-aiheita, kunhan säteilymäärä ja lämpötila ovat riittävät. Vihermassan ja marjojen tuotantoon vaaditaan riittävä säteilytaso. Satoa saa koko kauden ajan, mutta kaikkein kuumimmat hellejaksot voivat aiheuttaa tauon marjojen tuotannossa.

Riittävästä pölyttäjien määrästä on huolehdittava. Katso lisää Järvenkylän verkkokaupasta tai tietopankista.

4.2 Taimimateriaali

Koska jatkuvasatoisia lajikkeita viljellään tunneleissa ja taimet uusitaan vuosittain, on valittava mahdollisimman suurikokoiset taimet istutukseen. Mieluiten suuria tray-taimia, joissa on valmiina 4-7 kukkavanaa. Tämä varmistaa pitkän satokauden ilman tarpeettoman pitkää esikasvatusaikaa, sekä aikaisemman sadon. Esikasvatusta aikaisin keväällä kasvihuoneessa ennen tunneliin istutusta suositellaan mahdollisuuksien mukaan. Tällöin saadaan varmistettua kolmas sato, kun taimet ovat istutusvaiheessa riittävän suuria. Istutus 6-10 taimea / jm.

4.3 Kasvutapa ja sato

Edeltävänä vuonna kasvatetut taimet kehittävät kukka-aiheet valmiiksi seuraavaa kevättä varten, jolloin lämpötilan ja säteilyn (valon) määrän kasvaessa kasvit aktivoituvat kasvamaan sekä kehittämään kukintoja. Jatkuvasatoisten lajikkeiden kasvu ja sato on syklistä. Eli kasvi tuottaa kukkia ja satoa vuorotellen, ja osittain samanaikaisesti. 

Satoaika alkaa Suomessa toukokuun lopulla ja jatkuu lokakuun alkuun asti. Satopotentiaali on noin 900-1200 g / taimi. Tähän vaikuttaa käytössä oleva lajike sekä kasvuolosuhteet. Koska satoa saadaan pitkin kautta, vaaditaan tarkka lannoiteohjelma ja jatkuva kasvien hoito ja seuranta pitkin kautta. 

Kokonaissadosta 1/4 saadaan ensimmäisestä syklistä, 2/4 toisesta syklistä ja loput kolmannesta syklistä. Suomen olosuhteissa kolmas sato jää ilmojen kylmetessä loppuvaiheestaan kesken. Lämpötila tulisi olla jatkuvasatoisilla lajikkeilla yöllä yli +10 °C ja päivällä 23-27 °C. Tunneli- ja kasvihuoneviljelyssä käytettävät taimet uusitaan vuosittain ja korvataan seuraavan kauden alussa esikasvatetuilla taimilla. 

4.4 Lajikkeet

Uusia jatkuvasatoisia mansikkalajikkeita kehitetään ja tuodaan markkinoille vuosittain. Kuten kaikki avomaan lajikkeet, eivät nämäkään kaikki sovellu Suomen olosuhteisiin. Uusia lajikkeita kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla siinä määrin, ettei mahdollinen sadon epäonnistuminen vaikuta koko kauden tulokseen. Tällä hetkellä Suomessa kasvatetaan jo yleisesti esim. Muranoa, Favoria ja Hademaria.

Jarvenkylan jatkuvasatoiset lajikkeet.

4.5 Jatkuvasatoisten lajikkeiden hoito

Koska tavoitteena on saada mahdollisimman suurta satoa pitkin kasvukautta, myös taimien hoito on otettava huomioon. Jotta kasvusto pysyy ilmavana, on vanhoja lehtiä leikattava uusien tieltä 2-3 viikon välein. Myös taimien rönsytuotanto vie kasvin voimia pois sadolta ja näin pienentää satoa. Rönsyt leikataan 2 viikon välein. 

Tunneleissa ja kasvihuoneissa on otolliset olosuhteet kasvitaudeille ja tuholaisille. Ilma on lämmintä ja kosteaa, eikä ilma liiku riittävästi itsestään. Kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan on kiinnitettävä normaalia enemmän huomiota. Ruiskutuksia tehdään tiheämmin kuin avomaalla. Tarkempaa tietoa tunneliviljelyohjeessamme (tämän sivun osiossa 2. tai Tietopankissa .)

4.6 Kasvualusta

Jatkuvasatoisille mansikoille sopiva seos rajoitetuille kasvualustoille on karkea ja ilmava esimerkiksi turve-sammalseos. Suosittelemme Järvenkylän valmista seosta. Turve ja perliitti pitävät alustan ilmavana ja sammal pidättää vettä. Mansikalle sopii lievästi hapan kasvualusta, jonka pH on noin 5,5-6. Liian alhainen pH (hapan) vaikeuttaa mansikan hivenaineiden saantia. Samoin liian korkea pH (emäksinen) vaikuttaa hivenaineiden saantiin heikentävästi. Katso tästä Jarvenkylan suosittelemat kasvualustat.

4.7 Lannoitus

Lannoitus järjestetään kastelun yhteydessä syöttämällä lannoiteliuos kastelujärjestelmään ja tihkuletkujen kautta taimien juurille. Ravinneaineiden suhde säädetään kasvuvaiheen mukaan. Automatiikalla saadaan säädettyä kasteluryhmille omat kastelu- ja lannoiteohjelmat, jolloin liiallinen lannoitus ja kastelu saadaan estettyä, eikä ravinteita huuhtoudu pois valumaveden mukana.

Lähtökohtana jatkuvasatoisilla lajikkeilla voidaan pitää karkeasti kasteluliuoksen EC-lukuna 0,9-1,2 mS / cm, kun esim sadevesi 0,20 mS / cm. Huolehdi ravinnetasoista koko kasvukauden ajan mittaamalla kastelu- ja valumaveden sekä kasvualustan EC-arvoja. Ravinnetasot riippuvat kasvatusajankohdasta, kasvuvaiheesta, lajikkeesta, kasvualustasta, ilmasto-olosuhteista sekä kastelusta. Mansikka suosii kohtalaisen matalaa lannoitustasoa. Eri lajikkeille parhaiten soveltuvista ravinnemääristä on tehty tutkimuksia, mutta yleisesti ottaen lajikekohtaisesti sopiva liuos on alkuun vain löydettävä kokeilemalla.

Tutkimuksissa on vertailtu EC-luvun vaikutusta satoon ja usein on havaittu pienemmän luvun johtavan suurempiin marjoihin, mutta lukumäärällisesti pienempään satoon. Suuremmalla EC-luvulla marjakoko pienenee, mutta lukumäärällisesti marjoja saadaan enemmän. Tähän vaikuttaa mansikan kyky ottaa enemmän vettä, kun kasteluliuoksen EC-luku on matalampi. Korkean EC-luvun kasteluliuoksen ionipitoisuus häiritsee kasvin vedenottoa. Kovalla auringonpaisteella kasvin veden kulutus on suurta, jolloin kasteluliuoksen EC-lukua pudotetaan, jotta kasvi kykenee ottamaan tarvitsemansa veden, mutta saa silti vaaditut ravinteet ilman kasvualustan EC-luvun nousua. 

Kasvualustan johtoluvun ollessa liian suuri, taimen vedenotto häiriintyy ja valumaveden mukana kulkeutuu suuri määrä ravinteita hävikkiin.

Lannoiteneuvojamme tavoitat numerosta: 050 502 0070

Järvenkylän kastelulannoitteet jatkuvasatoisille mansikkalajikkeille 

Tekstin tai sen osan kopiominen ilman Jarvenkyla Oy:n lupaa kielletty.