Orgaaniset lannoitteet eivät happamoita maata toisin kuin mineraalilannoitteet usein. Orgaaniset lannoitteet lisäävät maaperän ilmavuutta, läpäisevyyttä sekä veden- ja ravinteidenpidätyskykä. Luomulannoitteiden typpi ei ole helposti liukenevassa muodossa (nitraattityppenä) vaan säilyy kasvin käyttöön pidempään. Erityisesti härmälle alttiit kasvilajit ja -lajikkeet hyötyvät nitraattitypen välttämisestä.
Raelannoitteet voi sekoittaa kasvualustaan tai maaperään maanmuokkauksen yhteydessä. Hyvä levitystapa kevät- ja pintalannoitukselle on annostella rakeita varastolannoitteen tavoin. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvirivin tai -rivien (esim. kukat) väliin muodostetaan vako, johon lannoite ripotellaan. Kasvin juuret hakeutuvat ravinteita kohden tarpeen mukaan ja tarvittavat ravinteet ovat aina saatavilla. Ylilannoituksen riskiä ei ole, sillä kasvi itse hakeutuu ravinteiden ääreen ja lannoitetta voi annostella sjoituslannoituksena saataville hieman ylimääräistäkin. Lannoitetta lisätään varastovakoon tarpeen mukaan. Lisäksi tulee muistaa huolehtia kastelusta esim. tihkuletkulla.
(Kanankakka)raelannoitteet säilyvät käyttökelpoisina pitkään, kunhan tuote ei pääse kastumaan.
Luomulannoitteita on saatavana myös tihkuletkuihin annosteltavina kastelulannoitteina ja niillä voidaan täydentää lannoitustarvetta. Orgaanisia kastelulannoitteita käytettäessä on aina huolehdittava tihkuletkulinjaston huuhtelusta lannoituksen jälkeen. Tämä ehkäisee pienten tihkusuuttimien tukkeutumista.
Lannoitus- ja ravinnetarpeita tulee tarkkailla kasvukauden edetessä. Kasvuvaiheessa kasvi tarvitsee tyypillisesti enemmän typpeä (N) kuin kaliumia (K). Kukintavaiheen alkaessa tilanne kääntyy toisin päin ja tällöin on suositeltava vaihtaa lannoite sellaiseen, jossa on kaliumia enemmän kuin typpeä.
Monet biostimulantit on kehitetty tehostamaan ravinteiden saantia ja niitä käytetäänkin ahkerasti myös taimistoissa taimikasvatuksessa.
