//Ohje// Pensasmustikka ja pH

Pensasmustikka ja pH

Tiivistetysti:

-Maaperä- ja raakavesinäytteet ensin

        -Lisätään tarvittaessa happamia aineita maaperään, kuten turvetta

-Maan oltava ilmavaa, tarpeen mukaan esimerkiksi hiekkaa lisäksi

        -Käytä pensasmustikalle sopivia Mivenan kastelu- ja raelannotteita

-Turpeen lisäyksen jälkeen anna maaperän tasaantua ennen istutusta

-Tarkkaile pH-arvoja tasaisesti

Järvenkylän verkkokaupasta löydät kaiken tarvitsemasi pensasmustikan viljelyyn!

Vesi- ja maaperänäytteet ovat ehdottoman tärkeät pensasmustikan istutusta harkitessa. Maan pH:n tulisi olla 4,5-5,5 välillä. Yleensä maan ja kasteluveden pH on liian korkea, 6 tai yli. Liika emäksisyys haittaa pensasmustikan kasvua ja satoisuutta ja vastaavasti liian alhainen pH vaikeuttaa ravinteiden saatavuutta. Maata muokataan metrin leveydeltä ja vähintään 30cm syvyydeltä ja lisätään hapanta turvetta ja hiekkaa ym., jotta saadaan hapan ja kuohkea sekä hyvin vettä läpäisevä pohja kasveille. Liian kosteassa maassa pensasmustikka ei viihdy. Suosituksena hyvin rakennetut penkit, hapanta turvetta reilusti, lannoitteena pensasmustikalle soveltuvat lannoitteet ja veden pH:n lasku typpihapolla tarvittaessa.

Rikin avulla saadaan maan pH laskettua alas. Rikki hajoaa maassa rikkihapoksi, joka laskee pH:ta. Tämä ei laske pH:ta välittömästi, vaan ajan kanssa. Myös typpihappotuotteet laskevat maan pH:ta, esim. ammoniumsulfaatti. PH:n alentaminen tehdään mieluiten asteittaisesti ja jatkuva pH:n seuranta on suositeltavaa. PH:n lasku on pysyvä, ja liian raju pudotus voi vaatia emäksisten aineiden lisäämisen, jotta vahinko saadaan korjattua. Ureafosfaatti laskee myös maan pH:ta. Tämä johtuu siitä, että ureafosfaatti koostuu esim. fosforihaposta, jota jää maaperään ureafosfaatin hajotessa. 

Ravinneaineet ja pH (N-P-K)

Typpi on yleisesti hyvin kasvin käytettävissä, eikä ole pH:n tasosta riippuvainen. Eri typpiyhdisteiden vaihkutus maan pH arvoon käydään läpi edempänä. Myös kalium on hyvin hyödynnettävissä pH:n ollessa karkeasti 5-8 välillä. Fosfori muodostaa vaikeasti hajoavia yhdisteitä pH:n ollessa liian korkea tai matala.

Typpeä pensasmustikka tarvitsee noin 100kg/ha, ja yli 120kg/ha menevää typpimäärää kasvi ei saa hyödynnettyä kokonaisuudessaan. Lannoituksessa annetaan mieluiten ammoniumtyppeä (NH4+), jonka käytettyään kasvi luovuttaa vetyioneja (H+). Tämä laskee maan pH:ta. Käytettäessä nitraattityppeä (NO3+) kasvi vapauttaa emäsioneja, jotka nostavat maan pH:ta. Sama toimii myös kaliumsulfaatin (K+) kanssa.

Lannoiteveden EC tulisi olla alle 2mS/cm. Tämä siksi, että pensasmustikka on varsin herkkä maaperän suolapitoisuuden kasvulle.

Ammoniumtyppi hajoaa maaperässä mikrobiologisissa prosesseissa kasville käyttökelpoisiksi typen nitriitti- ja nitraattimuotoihin. Tähän vaikuttaa maan pH. Prosessi hidastuu pH:n ollessa 5, ja pH:n ollessa alle 4,5 prosessi pysähtyy. Tällöin kasvi tarvitsee lannoituksena kasville käyttökelpoisessa muodossa olevaa typen muotoja.

Fosforia tarvitaan varsin vähän verrattuna typen määrään. Liiallinen fosfori vaikeuttaa kasvin mikroravinteiden saantia. Erittäin alhainen pH johtaa siihen, että fosfori muodostaa maaperässä yhdisteitä esimerkiksi saven ja raudan kanssa. Tällöin fosfori on vaikeasti kasvin käytettävissä olevissa muodoissa. Hiekansekaisella savella ja turpeella on hyvä puskurointikyky, joka rajoittaa kasvin vaikeasti hyödynnettävien fosforiyhdisteiden muodostumista.

Hivenaineet ja pH

Rautaa on yleensä vapaana maaperässä riittävästi kasvin tarpeisiin. PH:n ollessa korkea ja maaperässä on samanaikaisesti liikaa fosforia ja kalsiumia. Mangaani liikkuu vapaasti orgaanista materiaalia sisältävässä maaperässä, mutta esimerkiksi savimaassa tämä sitoutuu tiukasti maaperän saviainekseen.

Kasteluveden pH liian korkea

Raakaveden pH on yleensä liian korkea (7-8), jolloin tätä on saatava alaspäin tarpeen mukaan. Mivenan kastelulannoite laskee jo itsessään veden pH:n riittävälle tasolle, riippuen käytettävän veden bikarbonaattipitoisuudesta. Veden pH voidaan myös laskea esimerkiksi typpihapon kanssa, mutta tämä vaatii raakavesinäytteen, josta selviää käytettävän veden bikarbonaattipitoisuus. On otettava myös huomioon, että raakaveden pH voi muuttua kasvukauden aikana. Typpihappo laskee veden pH-pitoisuutta, koska se reagoi veden sisältämien bikarbonaattien kanssa ja vapauttaa vetyioneja, jotka tekevät vedestä happamempaa. Eli typpihappo neutralisoi bikarbonaatteja (HCO3-). Käytettävän hapon määrän määrittää bikarbonaattipitoisuus, ei pH. Jos vedessä on todella vähän, tai ei lainkaan, bikarbonaatteja, pienikin hapon lisäys voi romahduttaa pH:n liian alas ja vahingoittaa kasvia. Bikarbonaatti toimii veden pH:n puskurina, joten happoa lisätessä pH laskee aluksi hitaasti, mutta tavoitetason läheisyydessä pH laskee romahtamalla. Annostelu erittäin tarkkaa. Typpihappo voidaan lisätä emoliuokseen, jos tiedetään raakaveden bikarbonaattipitoisuus. Fosforihapon kanssa kasteluliuoksen pH laskee helposti liian alhaiseksi, jos HCO3- määrät ovat alhaiset raakavedessä.