X
+
+
+
+
+
+
+
+
+


Lähdetieto

Kerättyä tietoa kirjallisuudesta otsonista ruokateollisuudessa ja pintahygieniassa

Pilkottujen tuorekasvisten hygienia: kirjallisuuskatsaus, R. Kuisma, H-R Kymäläinen, Maataloustieteiden laitos – Helsingin yliopisto, julkaisuja 37, 2015 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153124/PILKOTTUJEN%20TUOREKASVISTEN%20HYGIENIA%20-%20KIRJALLISUUSKATSAUS.pdf?sequence=2&isAllowed=y saatavilla internet 20.8.2020

Otsonoitu vesi tuotetaan lisäämällä veteen kaasumaista otsonia kuplivaan muotoon, tai veden elektrolyysillä. Otsonin pitoisuuden ilmoittamistapa ei näytä olevan tutkimusartikkeleissa kovin vakiintunut. Horwitzin ja Cantalejon (2004) kirjallisuuskatsauksen mukaan otsonia on käytetty prosessoiduille tuorekasviksille pääasiassa pesuveden mukana. Otsonilla on raportoitu olevan tehoa erityisesti yhdessä muiden hygienisointitekniikoiden kanssa. Jos otsonin pitoisuutta ja käsittelyaikaa ei valita ja ylläpidetä huolella, etenkin herkkiin tuotteisiin, kuten salaattiin, voi tulla esimerkiksi värivaurioita. Millerin ym. (2013) kirjallisuuskatsauksen mukaan otsonin edut ovat seuraavat: 1) se on eräs aktiivisimmista ja voimakkaimmista hapettavista yhdisteistä, 2) se hajoaa nopeasti hapeksi jättämättä jäämiä, 3) se ei tuota myrkyllisiä halogeeniyhdisteitä, 4) sen toiminta on hyvin nopeaa ja 5) se tuhoaa monenlaisia mikrobeja. Mikrobien tuhoutumiseen vaikuttavat mikrobin tyyppi, käsiteltävä tuote, orgaanisen aineen määrä ja tyyppi, lämpötila, pH, otsonin pitoisuus ja laatu sekä kontaktiaika. Porkkana Otsonia on tutkittu porkkanan käsittelyssä pääosin 2000- luvulla (liite 1, taulukko 4). Osassa tutkimuksia porkkanoiden käsittelyyn on käytetty otsonoitua vettä, osassa varastotilan ilmaa on otsonoitu. Puolessa tutkimuksista keskityttiin kasvi- ja varastotautien aiheuttajamikrobien hallintaan (Liew ja Prange 1994, Forney ym. 2007, Hassenberg ym. 2008, Hildebrand ym. 2008, Sharpe ym. 2009). Kaikissa näissä tutkimuksissa havaittiin otsonin hyödyllinen vaikutus kyseisiin mikrobeihin, mutta muut porkkanan laatuominaisuudet joko säilyivät ennallaan tai heikkenivät tutkimuksesta riippuen. Otsonilla oli vaikutusta myös muiden mikrobien hallinnassa. 40 Salaatti Salaatin otsinikäsittelyä on tutkittu runsaasti. Otsonikäsittelyn tehokkuus vaihtelee riippuen otsonointimenetelmästä ja salaattityypistä, vaikka käsittelyolosuhteet, kuten lämpötila ja alkuperäiset mikrobimäärät, olisivatkin samankaltaiset (Koseki ym. 2001, Singh ym. 2002, Rodgers ym. 2004). Koseki (2001) raportoivat, että salaatin liotus otsonoidussa vedessä (5 mg/l, 10 min) vähensi aerobisten mesofiilisten mikrobien määrää 1,5 log10 pmy/g. Rodgers ym. (2004) havaitsivat, että mesofiilinen bakteerien määrä laski revityssä salaatissa otsonoidulla vedellä pesun jälkeen (3 mg/l, 5 min) noin 4,0 log10 pmy/g. Näiden bakteerien määrä kasvoi varastoinnin aikana (4 °C, 9 vrk) 2,0-3,0 log10 pmy/g. Ölmezin ja Akbasin (2009) tutkimuksessa lämpötilalla (10-26 °C) ei ollut merkitsevää vaikutusta otsonikäsittelyn tehokkuuteen salaatissa. Otsonipitoisuudet olivat 0,5-4,5 ppm, käsittelyajat 0,5-3,5 min ja tutkittavana mikrobina L. monocytogenes. Kimin ym. (1999a) tutkimuksen mukaan kuplitetun otsonin käyttö on todennäköisesti tehokkaampi kuin pelkkä salaatin kastaminen otsonoituun veteen. Kun vettä kierrätetään vihannesten prosessoinin aikana, veteen todennäköisesti kertyy likaa ja mikrobikontaminantteja. Siksi otsonikäsittely voi olla tehoton tavanomaisessa vihannestenjalostusympäristössä. Kim ym. (1999b) pesivät silputtua salaattia otsonoidulla vedellä (1,3 mM otsonia, virtausnopeus 0,5 l/min). Kokonaisbakteerimäärät vähenivät noin 2 log pmy/g. Kun otsonia (1,3 mM) kuplitettiin 3 minuuttia seoksessa, jossa oli silputtua salaattia ja vettä, mesofiilisten ja kylmäkestoisten bakteerien määrät pienenivät 1,4 ja 1,8 log pmy/g. Mikro-organismien määrät salaatin toisessa erässä pienenivät 5 min otsonikäsittelyn aikana vastaavasti 3,9 ja 4,6 log. Pesemällä silputtua salaattia vain vedellä kokonaispesäkemäärä vähentyi 0,74-1,0 log pmy/g. Achen ja Yousef (2001) totesivat, että käytännössä 5 minuutin käsittelyaika tuoretuotteiden pesemiseksi olisi teollisuuslaitoksissa todennäköisesti epäkäytännöllistä. Nopea sekoitus otsonointiprosessin aikana paransi Kaessin ja Weidemannin (1968) mukaan selvästi otsonin kykyä inaktivoida mikroorganismeja salaatista. Ultraääni ja ravistelu tehostivat otsonin desinfiointikykyä verrattuna alhaisella nopeudella tehtyyn sekoitukseen. Yukin ym. (2006) tutkimuksessa otsonikäsittely yhdistettynä orgaaniseen happokäsittelyyn oli tehokkaampi vähentämään tutkittujen patogeenien (E. coli O157: H7 ja Listeria monocytogenes) mikrobipopulaatioita salaatissa kuin pelkästään otsonikäsittely. Yhdistelmäkäsittelyn antimikrobinen vaikutus ei kuitenkaan säilynyt varastoinnin aikana. Tutkitut otsonin pitoisuudet olivat 1, 3 ja 5 ppm, vaikutusajat 0,5, 1, 3 tai 5 min. Lisäksi tutkittiin 3 ppm otsonin ja 1 % orgaanisen hapon (etikka-, sitruuna- tai maitohappo) yhteisvaikutusta 1 min käsittelyssä. Salaatit varastoitiin 15 °C:ssa 10 vrk ajan. 5 ppm, 5 min otsonikäsittely pienensi E. coli -määrää 1,09 log ja L. monocytogenesin määrää 0,94 log. Vähenemät olivat merkityksettömät verrattuna 3 ppm, 5 min otsonikäsittelyyn. 3 ppm otsonikäsittely yhdistettynä 1 % sitruunahappokäsittelyyn (1 min) vähensi E. colin määrää 2,31 log ja L. monocytogenesin määrää 1,84 log. 10 vrk varastoinnin aikana (15 °C) E. colin ja L. monocytogenesin määrät suurenivat noin 9,0 log pmy/g. Tomaatti Chaidezin ym. (2007) ja Yaunin ym. (2004) mukaan mm. otsonilla pystytään vähentämään tomaattien pintojen, mutta ei sisempien osien kontaminaatiota. Aguayo ym. (2006) tutkivat syklisesti (30 min välein joka kolmas tunti) lisättyä otsonikaasua kokonaisille ja viipaloiduille tomaateille. Verrokkina olivat ilmavirralla käsitellyt tomaatit. Tomaatteja varastoi- 41 tiin 5 °C:ssa 15 vrk. Otsonikäsitellyillä kokonaisilla ja viipaloiduilla tomaateilla oli suuremmat sokeri- ja orgaanisten happojen (askorbiinihappo ja fumaari) pitoisuudet kuin verrokeilla. Otsoni säilytti kokonaisten tomaattien solukon kiinteämpänä kuin verrokeilla, mutta otsoni ei vaikuttanut viipaloitujen tomaattien solukon kiinteyteen. Otsonikäsitellyillä viipaleilla oli hyvä ulkonäkö ja yleinen laatu, mutta aromikkuus kärsi. Otsoni vähensi selvästi mikrobimääriä ja oli huomattavasti tehokkaampi bakteereille (vähenemä 1,1-1,2 log10-yksikkö) kuin homeille (0,5 log10-yksikköä). Vaikutus mikrobeihin kasvoi, kun varastointiaikaa pidennettiin ja otsonoinnin tehoa suurennettiin. Otsoni ei aiheuttanut sivumakua viipaloituihin ja kokonaisiiin tomaatteihin. Aguayo ym. (2014) suosittelivat tomaattiviipaleiden pesemistä 0,4 mg/l otsonoidulla vedellä 3 min ajan. Pidempi käsittelyaika ei parantanut mikrobiologista laatua (mesofiiliit, psykrotrofit ja hiivat). Otsoni ei vaikuttanut viipaleiden happamuuteen ja useisiin muihin ei-mikrobiologisiin laatuominaisuuksiin, joihin kuitenkin tuli muutoksia varastointiaikana. Ulkonäön, maun ja yleisen laadun heikkeneminen ei mahdollistanut 14 vrk hyllyikää, vaan viipaleiden laatu säilyi 5 °C:ssa hyväksyttävänä 10 vrk ajan. Otsonia on tutkittu myös patogeenien vähentämiseen tomaatin siemenistä (Trinetta ym. 2011). Kurkku Skogin ja Chun (2001) tutkimuksessa otsonimäärä 0,04 µl/l saattoi pidentää siemenettömien kurkkujen säilyvyyttä 3 °C:ssa, kun taas 10 °C:ssa otsonin vaikutus säilyvyyteen oli olematon. Kurkut kuitenkin kuivuivat liikaa 3 °C käsittelyssä. Idut Otsonin käyttöä itujen hygienian edistämisessä on tutkittu jonkin verran 2000-luvun alussa ja jälleen 2010-luvun alussa. Otsoni on ollut vesiliuoksessa tai sitä on kohdistettu siemeniin tai ituihin jatkuvalla kuplitusmenetelmällä. Otsonilla on periaatteessa voimakas biosidinen vaikutus (Sharma 2002a), mutta tutkimusten mukaan se ei tuhonnut riittävän tehokkaasti sinimailasen siemenistä ja iduista EHECiä (Sharma ym. 2002a, 2002b, 2003, 2004; Singh ym. 2003), L. monocytogenestä (Wade ym. 2003) eikä Shigellaa (Singla ym. 2011). Otsonointi voidaan yhdistää muihin käsittelyihin, jotka voivat tehostaa otsonikäsittelyn vaikutusta mikrobien tuhoamisessa (Singh ym. 2003, Sharma ym. 2004, Singla ym. 2011). Otsonikäsittely ei useissa tutkimuksissa heikentänyt sinimailasen siementen itävyyttä (Sharma ym. 2002a, b, 2004; Singh ym. 2003). Singlan ym. (2011) tutkimuksessa otsonikäsittely ei heikentänyt itujen ravitsemuksellista laatua. Sharman ym. (2003) tutkimuksessa otsonikäsittely ei heikentänyt sinimailasen itujen visuaalista laatua, mutta Waden ym. (2003) tulosten mukaan itujen aistinvarainen laatu heikkeni käsittelyä seuraavalla varastointijaksolla. Itujen pintaan aiheutui Waden ym. (2003) tutkimuksessa vaurioita, jotka voivat heikentää desinfiointiaineiden tehoa iduissa oleviinn patogeeneihin. Warriner ym. (2005) sekä Trinetta ym. (2011) tutkivat vihannesten kasvattamiseen tarkoitettujen, eivät siis idätettyinä syötävien siementen dekontaminoimista. Vaikka nämä tutkimukset eivät liity suoraan ituihin, ne antavat viitteitä siitä, että patogeenien selviytyminen ja dekontaminatiotekniikoiden teho eri kasvien siemeniin vaihtelevat sekä kasvin että patogeenin mukaan. Warrinerilla ym. (2005) kasveina olivat selleri, korianteri, salaatti, pinaatti ja vesikrassi, mikrobeina E. coli ja L. monocytogenes ja dekontaminaatiotekniikoina otsonikaasu, hapan natriumkloriitti ja kvaternäärisestä ammoniumsuolasta tehty valmiste. Mikään käsittely ei inaktivoinut E. 42 colia salaatin tai pinaatin siemenistä, mutta kasvin kasvaessa dekontaminoiduista siemenistä kasvatettujen kasvien E. coli –määrät laskivat detektiorajan alle. E. coli säilyi esimerkiksi salaatin ja pinaatin lehtien pinnalla, vaikka kasvatukseen oli käytetty siemeniä, joihin ei ollut lisätty patogeenia. Toisaalta E. colin määrät laskivat progressiivisesti sellerissä ja vesikrassissa riippumatta siemenen dekontaminaatiotekniikasta. L. monocytogenestä ei todettu mistään taimesta luultavasti siksi, että kasvin oma mikrobisto oli hallitseva. Tulosten perusteella salaattivihanneksiin ja yrtteihin liittyvien patogeeniriskien vähentämiseksi pitäisi harkita tehokkaita tilatason seurantajärjestelmiä, kuten siementen dekontaminaatiota. Trinettalla ym. (2011) kasveina olivat tomaatti, salaatti ja cantaloupe-meloni, mikrobeina Salmonella enterica ja EHEC (Escherichia coli O157:H7) ja dekontaminaatiotekniikoina klooridioksidikaasu, otsonikaasu ja säteilytys. Kaikki käsittelyt vähensivät selvästi siementen patogeenimääriä. Erityisesti otsonikaasukäsittely oli tehokas: vähenemä oli 4 log pmy/g. Otsoni ei heikentänyt siementen itävyyttä. Ei-termisten tekniikoiden tehoa siementen bakteerien hallinnassa pidettiin lupaavana. Kasvisten pesuvesi Selma ym. (2008a) tutkivat mm. porkkanaa ja tuoreleikattua sipulia sekä kasvisten pesuvettä, joita käsiteltiin UV-valolla, otsonoimalla (3-24 g/m3 , 10-80 mg/min, 20 min) tai molemmilla tavoilla yhdessä. Ennen käsittelyjä sipulin pesuveden mikrobimäärät, sameus ja COD suurenivat 2 h pesun aikana eniten. Otsoni vaikutti tehokkaasti pesuveden kokonaismesofiilien määrään, kun taas vaikutus kokonaiskoliformeihin, homeisiin ja hiivoihin oli vähäinen. Otsonin mikrobeja, etenkin mesofiilejä, koliformeja, homeita ja hiivoja vähentävä vaikutus oli heikoin sipulin pesuvedessä, mikä saattoi johtua suuresta sameudesta ja erityisesti CODista. Otsonin ja UV-valon yhdistelmä oli tehokkain mikrobien vähentämisessä sipulin pesuvedestä, ja pelkkä otsoni oli tehokkaampi kuin pelkkä UV. Otsoni vähensi veden sameutta ja CODia, UV ei.

 

 

http://www.kolumbus.fi/laatuvaunu/crystalair/Mitenotsonivaikuttaa.html Saatavilla internet 20.8.2020

Otsonin vaikutus Patogeeneihin ja viruksiin

Otsonin antipatogeenisille vaikutuksille on vahvat perusteet vuosikymmenien ajalta. Se tuhoaa bakteereita, viruksia, itiöitä, ja monia lajeja alkueläimiä, siitä johtuen Otsonilla desinfioidaan maailman laajuisesti kaupunkien vesijohtovettä.

Bakteerit ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia eliöitä, joiden rakenne on hyvin yksinkertainen.

Ne käyttävät ravintoaineita ja vapauttavat aineenvaihduntatuotteita ja lisääntyvät jakaantumalla. Bakteeria ympäröi solukalvo sekä yleensä soluseinä, joka pitää mekaanisesti yllä solun muotoa ja kokoa erilaisissa osmoottisissa ympäristöissä. Niiden elintoimintoja säätelee monimutkainen entsyymi järjestelmä. Otsoni häiritsee bakteerisolujen aineenvaihduntaa, todennäköisesti estämällä ja häiritsemällä entsyymien säätöjärjestelmän toiminnan. Riittävä määrä otsonia läpäisee solukalvon ja tämä johtaa bakteerien tuhoutumiseen.

Virukset ovat pieniä itsenäisiä partikkeleita, jotka rakentuvat kiteistä ja maksomolekyyleistä. Bakteereista poiketen ne jakaantuvat ainoastaan isäntä soluissa. Otsoni tuhoaa viruksia diffusoitumalla niiden proteiinipeitteen läpi nukkeliinihappoytimeen, jonka johdosta viruksen RNA tuhoutuu. Suuremmissa pitoisuuksissa otsoni tuhoaa uloimman proteiinikuoren hapettamalla.

Indikaattori bakteerit jätevesissä, nimeltään Kolibakteerit ja patogeenit kuten Salmonella näyttävät olevan erityisen herkkiä otsonin tuhoavalle vaikutukselle. Muita bakteerisia organismeja jotka ovat vastustuskyvyttömiä otsonin desinfioivalle vaikutukselle ovat Streptokokki, Shigella, Legionella pneumofila, Pseudomonas aeruginosa, Yersinia enterocolitica, Campylobacter jejuni, Mycobacteria, Kelbsiella pneumonia, ja Escherichia coli, Otsoni tuhoaa aerobisia ja mikä tärkeintä anaerobisia bakteereita, joista seuraa usein monimutkaisia infektioita, kuten makuuhaavoja ja kuolioita.

Otsonin bakteereita tuhoavaa vaikutusta on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin. Tiedetään että bakteerien soluseinämä koostuu polysarkarideistä ja aminohapoista koostuneesta murciinikerroksesta. Grampositiivisella solulla se on paljon paksumpi kuin gramnegatiivisella. Lisäksi gramnegatiivisella solulla on soluseinän ulkopuolella solukalvoa muistuttava ulkokalvo, joka sisältää lipideistä ja hiilihydraateista muodostuneita lipopolysakkaridimolekyylejä. Vaikeasti happovärjäytyvissä bakteereissa, kuten Mycobacterium tuberculosis, on monikerroksinen soluseinä, jossa on pitkiä ja haarautuneita lipidejä, mykolihappoja. Mykolihapot tekevät seinämästä vahamaisen ja happoja sekä alkoholia kestävän. Bakteerien soluseinän korkea lipidipitoisuus saattaa selitää niiden herkkyyden otsonille. Otsoni kykenee lävistämään soluseinän (hapettamalla lipidimolykyylisidoksia) ja vaikuttamaan suoraan sytoplasmiseen tilaan, missä se tuhoaa aineenvaihduntasysteemin monimuotoisia tasoja.

 

Sienet

Sienikasvut, joihin otsoni vaikuttaa estävästi ja tuhoaa niitä kuuluvat; Candida, Aspergillus, Histoplasma, Actinomyces ja Kryptococcus. Sienten seinämät ovat monikerroksisia ja koostuvat pääasiassa kitiinistä ja polysakarideista. Lukuisten disulfidisidosten vuoksi sieniä on helppo hävittää hapettamalla otsonin avulla. Kaiken todennäköisyyden mukaan otsoni kykenee diffusioitumaan sienen soluseinän läpi sytoplasmaan, missä se tuhoaa soluorganelleja.

Tyypillisiä annostuksia ja reaktioaikoja

Aspergillus Niger : tuhoutuu 1,5-2,0 mgr/litrassa
Bacillus bakteeri: tuhoutuu 0.2 mgr/l 30 sekunnissa
Bacillus Anthracis, aiheuttaa isorokkoa lampaissa, nautaeläimissä, ja sioissa. Ihmispatogeeni. Altistettavissa otsonin vaikutukselle.
Clostridium bakteeri: altistettavissa otsonin vaikutukselle.
Clostidium botilinum itiöt: niiden myrkky halvaannuttaa keskushermostosysteemin, on myrkyllinen ja lisääntyy elintarvikkeissa ja ruokatavaroissa. 0,4 – 0,5 mgr/l
Diphteria patogeeni: tuhoutui 1,2 – mgr/l
Eberth basilli: (Typhus abdominalis) tuhoutui 1,5-2,o mgr/l
Echo virus 29: Tämä virus on kaikkein herkin otsonille. Oltuaan kosketuksissa 1 minuutti 1 mgr/l otsonia, 99,999% kuoli.
Escheriachia Coli bakteeri: tuhoutui 0,2 mg/l 30 sekunnissa
Encephalomyocarditis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1- - 0,8 mgr/l
Enterovirus virus: tuhoutui nollatasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
CDVII virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Herpes virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Influensa virus: 0,4 – 0,5 mgr/l
Klebs-Loffler virus: tuhoutui 1,5-2 mgr/l
Poliomyelitis virus kuoli 99,999% 0,3-0,4 mgr/l 3.4 minuutissa.
Proteus bakteeri: hyvin herkästi altistuva otsonin vaikutukselle
Pseudomonal bakteeri: hyvin herkästi otsonille altistuva
Rhabdovirua: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa
Salmonella bakteeri: erittäin helposti otsonille altistuva
Staphylococci: tuhoutui 1,5- 2 mgr/l
Stomatitis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Streptococcus bakteeri: tuhoutui 0,2 mgr/l 30 sekunnissa.

Aineisto: USA:sta 27.1.2002 Trio3 Companylta

Otsonivesikäsittely välidesinfiointiaineena; elintarvikkeen ja pintojen hygieninen laatu, N. Gynther, Opinnäytetyö, Mikkelin AMK, 2010  https://core.ac.uk/download/pdf/37999965.pdf saatavilla internet 20.8.2020

Otsoni desinfiointiaineena

Otsoniveden on raportoitu tehokkaasti tappavan pilaajamikrobeja (Alicyclobacillus acidocaldarius, Pseudomonas aeruginosa ja Zygosaccharomyces bailii), ympäristö- ja ulosteperäisiä kontaminantteja (Enterococcus faecalis ja Escherichia coli) ja elintarvikeperäisiä patogeenejä (Listeria monocytogenes, Bacillus cereus, Salmonella typhimurium, Yersinia enterocolitica ja Staphylococcus aureus) matalissa otsonipitoisuuksissa. Lisäksi otsoniveden on tutkittu inaktivoivan monien virusten kasvua vedessä ja muissa kohteissa. [9, s. 156.]

Mikrobien huomattava vähennys saavutetaan, kun otsonin pitoisuus on välillä 0,5–3,5 mg/ l, käytettynä joko kaasuna että vetenä. Tämä pitoisuus on hyvin siedetty elintarviketeollisuudessa käytetyissä muovi- ja teräspinnoissa ja -laitteissa. [7]

Otsonin käyttötutkimuksia

Otsonia on testattu lähes jokaisella elintarvikesektorilla säilytyksen tai prosessoinnin aikana parantamaan tuoteturvallisuutta ja lisäämään näiden elintarvikkeiden myyntiaikaa Elintarvikkeet, joita on käsitelty otsonilla, eivät sisällä desinfiointiainejäämiä. Koska otsoni on epästabiili kaasu, se hajoaa kahdessakymmenessä minuutissa hapeksi, eikä jätä jälkeäkään otsonidesinfioinnista tuotteeseen. Suomalaisia käyttötutkimuksia löytyi vain yksi. Tämä oli Särkkä-Tirkkosen & Leskisen (2008) vetämä EU- hanke QLIF, jossa jäävuorisalaatteja käsiteltiin otsonivedellä. [8]

Pinnat

 National Sanitation Foundationin (NSF) järjestämässä tutkimuksessa pintoja käsiteltiin 1,85–2,25 mg/ l:n väkevyisellä otsonivedellä. Tutkimuksessa tähdättiin 99,999 %:n vähennykseen tutkittujen mikrobien osalta. Lyhyin desinfiointiaika oli E. coli- bakteerilla, joka oli 30 sekuntia ja vähenemä oli 5 log- yksikköä. Samoin Pseudomonas aeruginosas väheni 99,999 %:a (6 log- yksikköä) 30 sekunnissa. Pisimmät vaikutusajat tutkituilla mikrobeilla oli Listeria monocytogenes- bakteerilla, joka väheni 4 log- yksikköä kolmessa minuutissa ja Staphylococcus aureus- bakteerilla 6 log- yksikköä viidessä minuutissa. [12, s.2.] Pascualin mukaan otsonivedellä desinfioiduilla pinnoilla mikrobivähennykset ovat huomattavia. Esimerkiksi 0,5 mg/ l:n pitoisuudella 10 minuutin käsittelyn aikana Pseudomonas fluorescens väheni 5,6 log:n verran. Tutkimus tehtiin meijerissä. Tutkimuksessa 9 pyrittiin poistamaan biofilmiä teräspinnalta otsoniveden avulla. Vastaavasti vähenemää oli saavutettu CIP- järjestelmässä, jossa 99 % mikrobeista väheni. Tutkitut mikrobit olivat Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa ja Candida albicans. Toisessa tutkimuksessa käytettiin vahvempaa otsoniveden pitoisuutta, 3,0–3,5 mg/ l:ää. Tällä vahvuudella saatiin seinistä, lattioista yms. jotka olivat jo aiemmin pestyjä, mikrobien määrää vähenemään 4 – 6 log- yksiköiden välillä  Guzel- Seydimin mukaan oli otsonivettä testattu meijerin laitteiden esihuuhtelussa. Tutkimuksessa oli likaisia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja osia esihuuhdeltu otsonivedellä. Tuloksia oli verrattu lämpöisellä vedellä esihuuhdeltuihin osiin. Otsoniveden eduksi, sen avulla oli poistunut 84 % epäpuhtauksia, kun taas lämpöisellä vedellä ainoastaan 51 %. Tällä kokeella osoitettiin se, että otsonivedellä esihuuhdellut osat tarvitsevat varsinaisessa pesutapahtumassa vähemmän puhdistusainetta kuin normaalisti verkostovedellä huuhdellut osat.

 

Laitehygienia elintarviteollisuudessa – hygieniaongelmien ja Listeria monocytogeneksen hallintakeinot, G. Virtanen, VTT Biotekniikka, VTT Publications 480, 2002 https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/publications/2002/P480.pdf saatavilla internet 20.8.2020