Kerättyä tietoa kirjallisuudesta otsonista ruokateollisuudessa ja
pintahygieniassa
Pilkottujen
tuorekasvisten hygienia: kirjallisuuskatsaus, R. Kuisma, H-R Kymäläinen,
Maataloustieteiden laitos – Helsingin yliopisto, julkaisuja 37, 2015 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153124/PILKOTTUJEN%20TUOREKASVISTEN%20HYGIENIA%20-%20KIRJALLISUUSKATSAUS.pdf?sequence=2&isAllowed=y saatavilla internet 20.8.2020
Otsonoitu
vesi tuotetaan lisäämällä veteen kaasumaista otsonia kuplivaan muotoon, tai
veden elektrolyysillä. Otsonin pitoisuuden ilmoittamistapa ei näytä olevan
tutkimusartikkeleissa kovin vakiintunut. Horwitzin ja Cantalejon (2004)
kirjallisuuskatsauksen mukaan otsonia on käytetty prosessoiduille
tuorekasviksille pääasiassa pesuveden mukana. Otsonilla on raportoitu olevan
tehoa erityisesti yhdessä muiden hygienisointitekniikoiden kanssa. Jos otsonin
pitoisuutta ja käsittelyaikaa ei valita ja ylläpidetä huolella, etenkin
herkkiin tuotteisiin, kuten salaattiin, voi tulla esimerkiksi värivaurioita.
Millerin ym. (2013) kirjallisuuskatsauksen mukaan otsonin edut ovat seuraavat:
1) se on eräs aktiivisimmista ja voimakkaimmista hapettavista yhdisteistä, 2)
se hajoaa nopeasti hapeksi jättämättä jäämiä, 3) se ei tuota myrkyllisiä
halogeeniyhdisteitä, 4) sen toiminta on hyvin nopeaa ja 5) se tuhoaa
monenlaisia mikrobeja. Mikrobien tuhoutumiseen vaikuttavat mikrobin tyyppi,
käsiteltävä tuote, orgaanisen aineen määrä ja tyyppi, lämpötila, pH, otsonin
pitoisuus ja laatu sekä kontaktiaika. Porkkana Otsonia on tutkittu porkkanan
käsittelyssä pääosin 2000- luvulla (liite 1, taulukko 4). Osassa tutkimuksia
porkkanoiden käsittelyyn on käytetty otsonoitua vettä, osassa varastotilan
ilmaa on otsonoitu. Puolessa tutkimuksista keskityttiin kasvi- ja
varastotautien aiheuttajamikrobien hallintaan (Liew ja Prange 1994, Forney ym.
2007, Hassenberg ym. 2008, Hildebrand ym. 2008, Sharpe ym. 2009). Kaikissa
näissä tutkimuksissa havaittiin otsonin hyödyllinen vaikutus kyseisiin
mikrobeihin, mutta muut porkkanan laatuominaisuudet joko säilyivät ennallaan
tai heikkenivät tutkimuksesta riippuen. Otsonilla oli vaikutusta myös muiden
mikrobien hallinnassa. 40 Salaatti Salaatin otsinikäsittelyä on tutkittu
runsaasti. Otsonikäsittelyn tehokkuus vaihtelee riippuen otsonointimenetelmästä
ja salaattityypistä, vaikka käsittelyolosuhteet, kuten lämpötila ja
alkuperäiset mikrobimäärät, olisivatkin samankaltaiset (Koseki ym. 2001, Singh
ym. 2002, Rodgers ym. 2004). Koseki (2001) raportoivat, että salaatin liotus
otsonoidussa vedessä (5 mg/l, 10 min) vähensi aerobisten mesofiilisten
mikrobien määrää 1,5 log10 pmy/g. Rodgers ym. (2004) havaitsivat, että mesofiilinen
bakteerien määrä laski revityssä salaatissa otsonoidulla vedellä pesun jälkeen
(3 mg/l, 5 min) noin 4,0 log10 pmy/g. Näiden bakteerien määrä kasvoi
varastoinnin aikana (4 °C, 9 vrk) 2,0-3,0 log10 pmy/g. Ölmezin ja Akbasin
(2009) tutkimuksessa lämpötilalla (10-26 °C) ei ollut merkitsevää vaikutusta
otsonikäsittelyn tehokkuuteen salaatissa. Otsonipitoisuudet olivat 0,5-4,5 ppm,
käsittelyajat 0,5-3,5 min ja tutkittavana mikrobina L. monocytogenes. Kimin ym.
(1999a) tutkimuksen mukaan kuplitetun otsonin käyttö on todennäköisesti
tehokkaampi kuin pelkkä salaatin kastaminen otsonoituun veteen. Kun vettä
kierrätetään vihannesten prosessoinin aikana, veteen todennäköisesti kertyy
likaa ja mikrobikontaminantteja. Siksi otsonikäsittely voi olla tehoton
tavanomaisessa vihannestenjalostusympäristössä. Kim ym. (1999b) pesivät
silputtua salaattia otsonoidulla vedellä (1,3 mM otsonia, virtausnopeus 0,5
l/min). Kokonaisbakteerimäärät vähenivät noin 2 log pmy/g. Kun otsonia (1,3 mM)
kuplitettiin 3 minuuttia seoksessa, jossa oli silputtua salaattia ja vettä,
mesofiilisten ja kylmäkestoisten bakteerien määrät pienenivät 1,4 ja 1,8 log
pmy/g. Mikro-organismien määrät salaatin toisessa erässä pienenivät 5 min
otsonikäsittelyn aikana vastaavasti 3,9 ja 4,6 log. Pesemällä silputtua
salaattia vain vedellä kokonaispesäkemäärä vähentyi 0,74-1,0 log pmy/g. Achen
ja Yousef (2001) totesivat, että käytännössä 5 minuutin käsittelyaika
tuoretuotteiden pesemiseksi olisi teollisuuslaitoksissa todennäköisesti
epäkäytännöllistä. Nopea sekoitus otsonointiprosessin aikana paransi Kaessin ja
Weidemannin (1968) mukaan selvästi otsonin kykyä inaktivoida mikroorganismeja
salaatista. Ultraääni ja ravistelu tehostivat otsonin desinfiointikykyä
verrattuna alhaisella nopeudella tehtyyn sekoitukseen. Yukin ym. (2006)
tutkimuksessa otsonikäsittely yhdistettynä orgaaniseen happokäsittelyyn oli
tehokkaampi vähentämään tutkittujen patogeenien (E. coli O157: H7 ja Listeria
monocytogenes) mikrobipopulaatioita salaatissa kuin pelkästään otsonikäsittely.
Yhdistelmäkäsittelyn antimikrobinen vaikutus ei kuitenkaan säilynyt
varastoinnin aikana. Tutkitut otsonin pitoisuudet olivat 1, 3 ja 5 ppm,
vaikutusajat 0,5, 1, 3 tai 5 min. Lisäksi tutkittiin 3 ppm otsonin ja 1 %
orgaanisen hapon (etikka-, sitruuna- tai maitohappo) yhteisvaikutusta 1 min
käsittelyssä. Salaatit varastoitiin 15 °C:ssa 10 vrk ajan. 5 ppm, 5 min
otsonikäsittely pienensi E. coli -määrää 1,09 log ja L. monocytogenesin määrää
0,94 log. Vähenemät olivat merkityksettömät verrattuna 3 ppm, 5 min otsonikäsittelyyn.
3 ppm otsonikäsittely yhdistettynä 1 % sitruunahappokäsittelyyn (1 min) vähensi
E. colin määrää 2,31 log ja L. monocytogenesin määrää 1,84 log. 10 vrk
varastoinnin aikana (15 °C) E. colin ja L. monocytogenesin määrät suurenivat
noin 9,0 log pmy/g. Tomaatti Chaidezin ym. (2007) ja Yaunin ym. (2004) mukaan
mm. otsonilla pystytään vähentämään tomaattien pintojen, mutta ei sisempien
osien kontaminaatiota. Aguayo ym. (2006) tutkivat syklisesti (30 min välein
joka kolmas tunti) lisättyä otsonikaasua kokonaisille ja viipaloiduille
tomaateille. Verrokkina olivat ilmavirralla käsitellyt tomaatit. Tomaatteja
varastoi- 41 tiin 5 °C:ssa 15 vrk. Otsonikäsitellyillä kokonaisilla ja
viipaloiduilla tomaateilla oli suuremmat sokeri- ja orgaanisten happojen
(askorbiinihappo ja fumaari) pitoisuudet kuin verrokeilla. Otsoni säilytti
kokonaisten tomaattien solukon kiinteämpänä kuin verrokeilla, mutta otsoni ei
vaikuttanut viipaloitujen tomaattien solukon kiinteyteen. Otsonikäsitellyillä
viipaleilla oli hyvä ulkonäkö ja yleinen laatu, mutta aromikkuus kärsi. Otsoni
vähensi selvästi mikrobimääriä ja oli huomattavasti tehokkaampi bakteereille
(vähenemä 1,1-1,2 log10-yksikkö) kuin homeille (0,5 log10-yksikköä). Vaikutus
mikrobeihin kasvoi, kun varastointiaikaa pidennettiin ja otsonoinnin tehoa
suurennettiin. Otsoni ei aiheuttanut sivumakua viipaloituihin ja kokonaisiiin
tomaatteihin. Aguayo ym. (2014) suosittelivat tomaattiviipaleiden pesemistä 0,4
mg/l otsonoidulla vedellä 3 min ajan. Pidempi käsittelyaika ei parantanut mikrobiologista
laatua (mesofiiliit, psykrotrofit ja hiivat). Otsoni ei vaikuttanut viipaleiden
happamuuteen ja useisiin muihin ei-mikrobiologisiin laatuominaisuuksiin, joihin
kuitenkin tuli muutoksia varastointiaikana. Ulkonäön, maun ja yleisen laadun
heikkeneminen ei mahdollistanut 14 vrk hyllyikää, vaan viipaleiden laatu säilyi
5 °C:ssa hyväksyttävänä 10 vrk ajan. Otsonia on tutkittu myös patogeenien
vähentämiseen tomaatin siemenistä (Trinetta ym. 2011). Kurkku Skogin ja Chun
(2001) tutkimuksessa otsonimäärä 0,04 µl/l saattoi pidentää siemenettömien
kurkkujen säilyvyyttä 3 °C:ssa, kun taas 10 °C:ssa otsonin vaikutus
säilyvyyteen oli olematon. Kurkut kuitenkin kuivuivat liikaa 3 °C käsittelyssä.
Idut Otsonin käyttöä itujen hygienian edistämisessä on tutkittu jonkin verran
2000-luvun alussa ja jälleen 2010-luvun alussa. Otsoni on ollut vesiliuoksessa
tai sitä on kohdistettu siemeniin tai ituihin jatkuvalla kuplitusmenetelmällä.
Otsonilla on periaatteessa voimakas biosidinen vaikutus (Sharma 2002a), mutta
tutkimusten mukaan se ei tuhonnut riittävän tehokkaasti sinimailasen siemenistä
ja iduista EHECiä (Sharma ym. 2002a, 2002b, 2003, 2004; Singh ym. 2003), L.
monocytogenestä (Wade ym. 2003) eikä Shigellaa (Singla ym. 2011). Otsonointi
voidaan yhdistää muihin käsittelyihin, jotka voivat tehostaa otsonikäsittelyn vaikutusta
mikrobien tuhoamisessa (Singh ym. 2003, Sharma ym. 2004, Singla ym. 2011).
Otsonikäsittely ei useissa tutkimuksissa heikentänyt sinimailasen siementen
itävyyttä (Sharma ym. 2002a, b, 2004; Singh ym. 2003). Singlan ym. (2011)
tutkimuksessa otsonikäsittely ei heikentänyt itujen ravitsemuksellista laatua.
Sharman ym. (2003) tutkimuksessa otsonikäsittely ei heikentänyt sinimailasen
itujen visuaalista laatua, mutta Waden ym. (2003) tulosten mukaan itujen
aistinvarainen laatu heikkeni käsittelyä seuraavalla varastointijaksolla.
Itujen pintaan aiheutui Waden ym. (2003) tutkimuksessa vaurioita, jotka voivat
heikentää desinfiointiaineiden tehoa iduissa oleviinn patogeeneihin. Warriner
ym. (2005) sekä Trinetta ym. (2011) tutkivat vihannesten kasvattamiseen tarkoitettujen,
eivät siis idätettyinä syötävien siementen dekontaminoimista. Vaikka nämä
tutkimukset eivät liity suoraan ituihin, ne antavat viitteitä siitä, että
patogeenien selviytyminen ja dekontaminatiotekniikoiden teho eri kasvien
siemeniin vaihtelevat sekä kasvin että patogeenin mukaan. Warrinerilla ym.
(2005) kasveina olivat selleri, korianteri, salaatti, pinaatti ja vesikrassi,
mikrobeina E. coli ja L. monocytogenes ja dekontaminaatiotekniikoina otsonikaasu,
hapan natriumkloriitti ja kvaternäärisestä ammoniumsuolasta tehty valmiste.
Mikään käsittely ei inaktivoinut E. 42 colia salaatin tai pinaatin siemenistä,
mutta kasvin kasvaessa dekontaminoiduista siemenistä kasvatettujen kasvien E.
coli –määrät laskivat detektiorajan alle. E. coli säilyi esimerkiksi salaatin
ja pinaatin lehtien pinnalla, vaikka kasvatukseen oli käytetty siemeniä, joihin
ei ollut lisätty patogeenia. Toisaalta E. colin määrät laskivat
progressiivisesti sellerissä ja vesikrassissa riippumatta siemenen
dekontaminaatiotekniikasta. L. monocytogenestä ei todettu mistään taimesta
luultavasti siksi, että kasvin oma mikrobisto oli hallitseva. Tulosten
perusteella salaattivihanneksiin ja yrtteihin liittyvien patogeeniriskien
vähentämiseksi pitäisi harkita tehokkaita tilatason seurantajärjestelmiä, kuten
siementen dekontaminaatiota. Trinettalla ym. (2011) kasveina olivat tomaatti,
salaatti ja cantaloupe-meloni, mikrobeina Salmonella enterica ja EHEC
(Escherichia coli O157:H7) ja dekontaminaatiotekniikoina klooridioksidikaasu,
otsonikaasu ja säteilytys. Kaikki käsittelyt vähensivät selvästi siementen
patogeenimääriä. Erityisesti otsonikaasukäsittely oli tehokas: vähenemä oli 4
log pmy/g. Otsoni ei heikentänyt siementen itävyyttä. Ei-termisten tekniikoiden
tehoa siementen bakteerien hallinnassa pidettiin lupaavana. Kasvisten pesuvesi
Selma ym. (2008a) tutkivat mm. porkkanaa ja tuoreleikattua sipulia sekä
kasvisten pesuvettä, joita käsiteltiin UV-valolla, otsonoimalla (3-24 g/m3 ,
10-80 mg/min, 20 min) tai molemmilla tavoilla yhdessä. Ennen käsittelyjä
sipulin pesuveden mikrobimäärät, sameus ja COD suurenivat 2 h pesun aikana
eniten. Otsoni vaikutti tehokkaasti pesuveden kokonaismesofiilien määrään, kun
taas vaikutus kokonaiskoliformeihin, homeisiin ja hiivoihin oli vähäinen.
Otsonin mikrobeja, etenkin mesofiilejä, koliformeja, homeita ja hiivoja
vähentävä vaikutus oli heikoin sipulin pesuvedessä, mikä saattoi johtua
suuresta sameudesta ja erityisesti CODista. Otsonin ja UV-valon yhdistelmä oli
tehokkain mikrobien vähentämisessä sipulin pesuvedestä, ja pelkkä otsoni oli
tehokkaampi kuin pelkkä UV. Otsoni vähensi veden sameutta ja CODia, UV ei.
http://www.kolumbus.fi/laatuvaunu/crystalair/Mitenotsonivaikuttaa.html Saatavilla internet 20.8.2020
Otsonin vaikutus Patogeeneihin ja viruksiin
Otsonin
antipatogeenisille vaikutuksille on vahvat perusteet vuosikymmenien ajalta. Se
tuhoaa bakteereita, viruksia, itiöitä, ja monia lajeja alkueläimiä, siitä
johtuen Otsonilla desinfioidaan maailman laajuisesti kaupunkien vesijohtovettä.
Bakteerit
ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia eliöitä, joiden rakenne on hyvin
yksinkertainen.
Ne
käyttävät ravintoaineita ja vapauttavat aineenvaihduntatuotteita ja lisääntyvät
jakaantumalla. Bakteeria ympäröi solukalvo sekä yleensä soluseinä, joka pitää
mekaanisesti yllä solun muotoa ja kokoa erilaisissa osmoottisissa
ympäristöissä. Niiden elintoimintoja säätelee monimutkainen entsyymi järjestelmä.
Otsoni häiritsee bakteerisolujen aineenvaihduntaa, todennäköisesti estämällä ja
häiritsemällä entsyymien säätöjärjestelmän toiminnan. Riittävä määrä otsonia
läpäisee solukalvon ja tämä johtaa bakteerien tuhoutumiseen.
Virukset
ovat pieniä itsenäisiä partikkeleita, jotka rakentuvat kiteistä ja
maksomolekyyleistä. Bakteereista poiketen ne jakaantuvat ainoastaan isäntä
soluissa. Otsoni tuhoaa viruksia diffusoitumalla niiden proteiinipeitteen läpi
nukkeliinihappoytimeen, jonka johdosta viruksen RNA tuhoutuu. Suuremmissa
pitoisuuksissa otsoni tuhoaa uloimman proteiinikuoren hapettamalla.
Indikaattori
bakteerit jätevesissä, nimeltään Kolibakteerit ja patogeenit kuten Salmonella
näyttävät olevan erityisen herkkiä otsonin tuhoavalle vaikutukselle. Muita bakteerisia organismeja jotka ovat
vastustuskyvyttömiä otsonin desinfioivalle vaikutukselle ovat Streptokokki,
Shigella, Legionella pneumofila, Pseudomonas aeruginosa, Yersinia
enterocolitica, Campylobacter jejuni, Mycobacteria, Kelbsiella pneumonia, ja
Escherichia coli, Otsoni tuhoaa aerobisia ja mikä tärkeintä anaerobisia
bakteereita, joista seuraa usein monimutkaisia infektioita, kuten makuuhaavoja
ja kuolioita.
Otsonin
bakteereita tuhoavaa vaikutusta on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin.
Tiedetään että bakteerien soluseinämä koostuu polysarkarideistä ja
aminohapoista koostuneesta murciinikerroksesta. Grampositiivisella solulla se
on paljon paksumpi kuin gramnegatiivisella. Lisäksi gramnegatiivisella solulla
on soluseinän ulkopuolella solukalvoa muistuttava ulkokalvo, joka sisältää
lipideistä ja hiilihydraateista muodostuneita lipopolysakkaridimolekyylejä.
Vaikeasti happovärjäytyvissä bakteereissa, kuten Mycobacterium tuberculosis, on
monikerroksinen soluseinä, jossa on pitkiä ja haarautuneita lipidejä, mykolihappoja.
Mykolihapot tekevät seinämästä vahamaisen ja happoja sekä alkoholia kestävän.
Bakteerien soluseinän korkea lipidipitoisuus saattaa selitää niiden herkkyyden
otsonille. Otsoni kykenee lävistämään soluseinän (hapettamalla
lipidimolykyylisidoksia) ja vaikuttamaan suoraan sytoplasmiseen tilaan, missä
se tuhoaa aineenvaihduntasysteemin monimuotoisia tasoja.
Sienet
Sienikasvut,
joihin otsoni vaikuttaa estävästi ja tuhoaa niitä kuuluvat; Candida,
Aspergillus, Histoplasma, Actinomyces ja Kryptococcus. Sienten seinämät ovat
monikerroksisia ja koostuvat pääasiassa kitiinistä ja polysakarideista.
Lukuisten disulfidisidosten vuoksi sieniä on helppo hävittää hapettamalla
otsonin avulla. Kaiken todennäköisyyden mukaan otsoni kykenee diffusioitumaan
sienen soluseinän läpi sytoplasmaan, missä se tuhoaa soluorganelleja.
Tyypillisiä annostuksia ja reaktioaikoja
Aspergillus
Niger : tuhoutuu 1,5-2,0 mgr/litrassa
Bacillus bakteeri: tuhoutuu 0.2 mgr/l 30 sekunnissa
Bacillus Anthracis, aiheuttaa isorokkoa lampaissa, nautaeläimissä, ja sioissa.
Ihmispatogeeni. Altistettavissa otsonin vaikutukselle.
Clostridium bakteeri: altistettavissa otsonin vaikutukselle.
Clostidium botilinum itiöt: niiden myrkky halvaannuttaa
keskushermostosysteemin, on myrkyllinen ja lisääntyy elintarvikkeissa ja
ruokatavaroissa. 0,4 – 0,5 mgr/l
Diphteria patogeeni: tuhoutui 1,2 – mgr/l
Eberth basilli: (Typhus abdominalis) tuhoutui 1,5-2,o mgr/l
Echo virus 29: Tämä virus on kaikkein herkin otsonille. Oltuaan kosketuksissa 1
minuutti 1 mgr/l otsonia, 99,999% kuoli.
Escheriachia Coli bakteeri: tuhoutui 0,2 mg/l 30 sekunnissa
Encephalomyocarditis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1- -
0,8 mgr/l
Enterovirus virus: tuhoutui nollatasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
CDVII virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Herpes virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Influensa virus: 0,4 – 0,5 mgr/l
Klebs-Loffler virus: tuhoutui 1,5-2 mgr/l
Poliomyelitis virus kuoli 99,999% 0,3-0,4 mgr/l 3.4 minuutissa.
Proteus bakteeri: hyvin herkästi altistuva otsonin vaikutukselle
Pseudomonal bakteeri: hyvin herkästi otsonille altistuva
Rhabdovirua: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa
Salmonella bakteeri: erittäin helposti otsonille altistuva
Staphylococci: tuhoutui 1,5- 2 mgr/l
Stomatitis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l
Streptococcus bakteeri: tuhoutui 0,2 mgr/l 30 sekunnissa.
Aineisto: USA:sta
27.1.2002 Trio3 Companylta
Otsonivesikäsittely
välidesinfiointiaineena; elintarvikkeen ja pintojen hygieninen laatu, N.
Gynther, Opinnäytetyö, Mikkelin AMK, 2010
https://core.ac.uk/download/pdf/37999965.pdf saatavilla internet 20.8.2020
Otsoni desinfiointiaineena
Otsoniveden
on raportoitu tehokkaasti tappavan pilaajamikrobeja (Alicyclobacillus
acidocaldarius, Pseudomonas aeruginosa ja Zygosaccharomyces bailii), ympäristö-
ja ulosteperäisiä kontaminantteja (Enterococcus faecalis ja Escherichia coli)
ja elintarvikeperäisiä patogeenejä (Listeria monocytogenes, Bacillus cereus,
Salmonella typhimurium, Yersinia
enterocolitica ja Staphylococcus aureus) matalissa otsonipitoisuuksissa.
Lisäksi otsoniveden on tutkittu inaktivoivan monien virusten kasvua vedessä ja
muissa kohteissa. [9, s. 156.]
Mikrobien
huomattava vähennys saavutetaan, kun otsonin pitoisuus on välillä 0,5–3,5 mg/
l, käytettynä joko kaasuna että vetenä. Tämä pitoisuus on hyvin siedetty
elintarviketeollisuudessa käytetyissä muovi- ja teräspinnoissa ja -laitteissa.
[7]
Otsonin käyttötutkimuksia
Otsonia on
testattu lähes jokaisella elintarvikesektorilla säilytyksen tai prosessoinnin
aikana parantamaan tuoteturvallisuutta ja lisäämään näiden elintarvikkeiden
myyntiaikaa Elintarvikkeet, joita on käsitelty otsonilla, eivät sisällä
desinfiointiainejäämiä. Koska otsoni on epästabiili kaasu, se hajoaa
kahdessakymmenessä minuutissa hapeksi, eikä jätä jälkeäkään
otsonidesinfioinnista tuotteeseen. Suomalaisia käyttötutkimuksia löytyi vain
yksi. Tämä oli Särkkä-Tirkkosen & Leskisen (2008) vetämä EU- hanke QLIF,
jossa jäävuorisalaatteja käsiteltiin otsonivedellä. [8]
Pinnat
National Sanitation Foundationin (NSF)
järjestämässä tutkimuksessa pintoja käsiteltiin 1,85–2,25 mg/ l:n väkevyisellä
otsonivedellä. Tutkimuksessa tähdättiin 99,999 %:n vähennykseen tutkittujen
mikrobien osalta. Lyhyin desinfiointiaika oli E. coli- bakteerilla, joka oli 30
sekuntia ja vähenemä oli 5 log- yksikköä. Samoin Pseudomonas aeruginosas väheni
99,999 %:a (6 log- yksikköä) 30 sekunnissa. Pisimmät vaikutusajat tutkituilla
mikrobeilla oli Listeria monocytogenes- bakteerilla, joka väheni 4 log-
yksikköä kolmessa minuutissa ja Staphylococcus aureus- bakteerilla 6 log-
yksikköä viidessä minuutissa. [12, s.2.] Pascualin mukaan otsonivedellä
desinfioiduilla pinnoilla mikrobivähennykset ovat huomattavia. Esimerkiksi 0,5
mg/ l:n pitoisuudella 10 minuutin käsittelyn aikana Pseudomonas fluorescens
väheni 5,6 log:n verran. Tutkimus tehtiin meijerissä. Tutkimuksessa 9 pyrittiin
poistamaan biofilmiä teräspinnalta otsoniveden avulla. Vastaavasti vähenemää
oli saavutettu CIP- järjestelmässä, jossa 99 % mikrobeista väheni. Tutkitut
mikrobit olivat Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa ja Candida
albicans. Toisessa tutkimuksessa käytettiin vahvempaa otsoniveden pitoisuutta, 3,0–3,5
mg/ l:ää. Tällä vahvuudella saatiin seinistä, lattioista yms. jotka olivat jo
aiemmin pestyjä, mikrobien määrää vähenemään 4 – 6 log- yksiköiden välillä Guzel- Seydimin mukaan oli otsonivettä
testattu meijerin laitteiden esihuuhtelussa. Tutkimuksessa oli likaisia
ruostumattomasta teräksestä valmistettuja osia esihuuhdeltu otsonivedellä.
Tuloksia oli verrattu lämpöisellä vedellä esihuuhdeltuihin osiin. Otsoniveden
eduksi, sen avulla oli poistunut 84 % epäpuhtauksia, kun taas lämpöisellä
vedellä ainoastaan 51 %. Tällä kokeella osoitettiin se, että otsonivedellä
esihuuhdellut osat tarvitsevat varsinaisessa pesutapahtumassa vähemmän
puhdistusainetta kuin normaalisti verkostovedellä huuhdellut osat.
Laitehygienia elintarviteollisuudessa
– hygieniaongelmien ja Listeria monocytogeneksen hallintakeinot, G. Virtanen,
VTT Biotekniikka, VTT Publications 480, 2002 https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/publications/2002/P480.pdf saatavilla internet 20.8.2020
