X
+
+
+
+
+
+
+
+
+


Otsoni kasvitaudit

Kasvitaudit

Otsonin käyttö taudinaiheuttajamikrobien poistamiseen kasvien pinnoilta perustuu niiden herkkien vaiheiden tuntemiseen, jolloin ne voidaan tuhota otsonilla. Tällaisia otsonille herkkiä vaiheita ovat kuivuneet rihmastot ja itiöt, parveiluitiöt ja herkät valoon tottumattomat rihmastot.
Taudinaiheuttajamikrobit, ollessaan herkässä tilassa (kuivat itiömuodot), imevät itseensä otsonivettä ja tuhoutuvat otsonin vaikutuksesta. Valoon tottumattomat mikrobit kuten mm. Pythium-sieni tuhoutuu helposti kosteassa muodossa. Kasvutautien torjunta-ajan kosteus ja lämpötila ovat merkitseviä tekijöitä. Siksi torjunta ajoitetaan päivän kuivimpaan ajankohtaan.

Virustaudit

Tyypillisesti virustaudit leviävät kasvinesteissä kasvista toiseen. Viruksen ollessa jo kasvissa ei otsonilla voida sitä tuhota. Ainoastaan levittäjiä, kuten kirvoja poistamalla torjunta onnistuu. Otsonivedellä voidaan torjua kirvat niiden kehityskaaren alussa. Kasvihuoneiden ja viljelyalustojen desinfiointi poistaa virukset tehokkaasti, kunhan käsiteltävät kohteet ovat kuivia. Käsittelypitoisuus 300 ppb ja yli.

Bakteerit

Bakteerit ovat helposti torjuttavissa otsonivedellä. Otsonivesi tuhoaa bakteerit niin vedessä, kuin käsiteltävissä rakenteissa. Käsittelypitoisuus 200 ppb ja yli.

Sienitaudit

Sienitautien tuhoaminen on jo vähän haasteellisempi otsonivedellä.  Torjunta ei onnistu, jos sienirihmasto on päässyt tunkeutumaan solukkoon sisään. Niitä ei voi tuhota edes otsonikaasulla. Kuitenkin tuhoaminen onnistuu kuivassa itiömuodossa (lepovaihe).

Sienitaudit, härmä

Härmäsienet muodostavat lehtien pinnoille ohutta rihmastoa. Ne saavat ravinteet sekä kasvunesteet isäntäkasvin solukoista loisena. Härmäsienen itiöissä on poikkeuksellisen korkea kosteuspitoisuus verrattuna muihin sienilajeihin, jolloin jo pelkkä korkea ilmankosteus saa itiön itämään. Härmä on torjuttavissa vain, kun itiö ottaa otsonivettä itääkseen. Torjunta tapahtuu iltapäivisin lämpötilan ollessa korkea ja ilman kuiva.  Infektiovaihe kestää 6-12 tuntia. Jo syntynyttä rihmastoa ei pysty tuhoamaan otsonivedellä eikä kaasulla. Tautipaineen ollessa korkea voi kasveja joutua käsittelemään jopa 2 kertaa vuorokaudessa.  Otsonivesipitoisuuden tulisi olla yli 300 ppb käsittelyhetkellä. Mitä korkeampi sitä parempi.

Sienitaudit, harmaahome

Kun harmaahome on päässyt muodostamaan rihmaston kasvin pinnalle, sitä ei voida torjua otsonivedellä eikä otsonikaasulla. Harmaahome on torjuttavissa vain itiövaiheessa, ennen kuin taudinaiheuttajaitiö imee alkukosteuden itiön kasvuun lähtöön. Torjutaan iltapäivisin kosteuden ollessa minimissään. Käsittelypitoisuus 300 ppb tai yli.

 

 

Lehtihomeet

Lehtihomeet ovat loisia, jotka elävät elävien kasvien pinnoilla. Sieni kasvattaa rihmastoa kasvin sisällä ja tuhoaa kasvusolukon. Kuromaitiöt tulevat esille kasvin solukon ilmaraoista ja leviävät tuulen mukana kasvista toiseen. Itiöiden jatkokehitys onnistuu vain itiön lentäessä kasvin lehdelle, jossa on vesipisaroita.
Vesipisaroissa vapautuu uivia parveilijoita, jotka uivat kasvin hengitysaukoista sisään. Vaihe kestää 1-3 tuntia. Lehtihome on helposti torjuttavissa otsonilla, sillä parveilijat ovat erittäin herkkiä.

Pythium-sieni

Taimipolte- ja juurimätää aiheuttavat taudit ovat maalevintäisiä. Sienirihmasto voi elää ja säilyä pitkään maaperässä. Sieni muodostaa nopeasti rihmastossa pesäkkeitä, joista vapautuu parveilijaitiöitä maaveteen. Maavedestä kasvin hiusjuuret imevät itiöt sisäänsä. Itiöt kulkeutuvat kasvinesteessä aina lehtiin saakka. Merkittävin leviämisreitti on saastunut kasteluvesi ja maa-aines. Pythium -sieni on erittäin herkkä otsonivedelle rihmasto sekä parveiluitiöinä. Saastuneen kasvin sisällä sientä ei voi torjua. Myös jo saastuneesta maa-aineksesta sitä ei voi torjua otsonivedellä. Otsonivesi tuhoutuu välittömästi maa-aineksessa. Sienen torjunta perustuu puhtaaseen kasvi- ja maa-ainekseen sekä kasteluveden ja viljelyalustojen pitämiseen puhtaana pythium-sienestä. Parhaan tulokseen saa otsonoimalla raa’an kasteluveden ja desinfioimalla otsonivedellä kasvualustat sekä putkistot. Kasteluveden Redox -pitoisuus ei saisi ylittää 800 mv tai otsonipitoisuus 500 ppm.

Fusarium -sienet sekä samankaltaiset

Lakastumistautia aiheuttavat sienet tuhoavat kasvin johtojänteet. Sieni etenee aina lehtiin saakka. Lehtien alapinnoilla muodostuu ilman kautta leviäviä itiöitä, jotka voivat säilyä pitkäänkin. Myös kasvualustassa ja kuolleissa kasvinosissa itiöt säilyvät pitkään. Kun itiöiden lepotila purkautuu saadessaan otsonivettä, ne tuhoutuvat. Hyvä desinfiointi kasvukauden lopussa sekä alussa tuhoaa tämänkaltaiset sienet. Otsonivesikäsittely kannattaa tehdä kohteen ollessa mahdollisimman kuiva, jotta myös kestomuodot saadaan tuhottua. Otsonivesi tuhoaa myös rihmaston, toisin kuin esim. härmäsienen.

Otsonimenetelmän pääperiaatteet taudintorjunnassa

Taudin aiheuttajat saatetaan lepotilaan. Torjutaan kun kasvusto on mahdollisimman kuiva ja torjunta-ajan lämpötila päivällä korkeimmillaan. Asentamalla kosteusmittari torjuttavaan tilaan, nähdään päivän kuivin hetki. Katteenalaisissa viljelmissä tämä toteutuu iltapäivällä. On kuitenkin muistettava, että kasvusto ei käsittelyn jälkeen jää yöksi märäksi. Sateen jälkeen on odotettava, että maan pinta on kuivahtanut ja ei nosta kasvuston kosteutta.

Otsoniveden kuivuminen lehtien pinnoilta tulisi kestää 5- 20 minuuttia, torjuttavan taudinaiheuttajamikrobista riippuen. Ruiskutettavan otsoniveden pisarakoko tulisi olla mahdollisimman iso.
Keskimäärin kastelukannun sihdistä tuleva pisarakoko on optimaalinen. MItä pienempi pisarakoko, sitä nopeammin otsoni siitä häipyy.

Lähteet:

Koetoiminta Jari Suominen, Turun Yliopisto Esa Tyysjärvi, Allergialiitto, Wikipedia, Vesa Nissinen /Theseus
Aineisto USA Trio3 Company, National Sanitation Foundation (NSF), Särkkä-Tirkkonen & Leskinen EU hanke, Tuomas Tamminen HAMK 2014, QLIF, G.Virtanen laitehygienia elintarviketeollisuudessa, Flemming 1999, TRoller 1991, Cultivazone Espanja, USA patentti no 6817541